Ei tarvinut tänäänkään miettiä kahta kertaa tuliko upea olo ja hyvä mieli kaikesta siihen kaksituntiseen sisältyneestä harjoituksesta, keskustelusta ja ohjaajan sanoin kerrottuna Astangaan liittyvistä asioista.
Itse huomaan yhteyden sillä mitä opin muutama vuosi sitten vastaavalla kurssilla toisella Astanga salilla ja sillä mitä opin nyt.
Kehonmuisti muistaa liikkeet ja hengitysrytmit, eikä ne tunnu kaoottisiltä niinkuin ensimmäisellä kurssilla. Ne eivät tunnu mahdottomilta laisinkaan eivätkä tuota enään sitä kärsimättömyyden tunnetta että 'loppuisipa tämä asento (asana) jo'
Ensimmäiseltä kurssilta sain kuitenkin innostuksen ryhtyä kehittämään työskentelyä oman kehoni kanssa vaikka kurssi jäikin kesken, ja siitä lähtien olen venytellyt joinain vuosina viikottain ja joinain vuosina kuukausittain. Olen löytänyt syvät lihakset jokaisesta ruumiinosasta ja opetellut kuuntelemaan niitä. Olen puhunut niiden venymisen kanssa samaa kieltä ja tutkinut miten ne toimivat omalla kohdallani.
Pakko kertoa mistä tämä alkoi.
Olimme puistossa eräänä kesäpäivänä kun aloimme ystävien kanssa venyttelemään. Kurotin sormenpäilläni varpaitani kun taivutin itseäni eteenpäin. Luonnollisestikaan ne eivät osuneet maahan läheskään ja venyvät lihakset paukkuivat kireinä. Yhtäkkiä en kuitenkaan yrittänytkään kurottaa enempää vaan roikotin vaan itseäni siitä asennossa huvinvuoksi niin pitkään, pitäen koko kehon ja etenkin jalat rentoina, että aloin 'valua' alemmas. Siten löysin venymisen salaisuuden.
Se oli hurja fiilis. Se johti siihen että tajusin miten helposti lihakset venyivät kun niitä ei pakota mihinkään ja jo parin parin minuutin päästä sain kämmeneni maahan. Tämä ei välttämättä ole tavallista, en tiedä, mutta kokeilehan parin viikon ajan niin taatusti huomaat eron!
Ei itseään pidä pahoinpidellä venyttämällä väkisin suuntaan jos toiseen. Keho kyllä kertoo missä menee rajat ja venyttämiseen ei kuulu millään lailla pakottaminen, eikä suorittaminen. Se lähtee kehon rentoudesta ja siitä että lempeästi venyttää itseään juuri sen sentin verran kun kykenee pitämään selän, vatsan, pakarat, jalat rentoina. Se tunne on suorastaan orgastininen kun kireys kaikkoaa pakottavasta venyttämisestä, ns. itsestään venyvään vaihtoehtoon! Siitä alkaa mielen rentous myös ja tottakai tässä kaikella hengityksellä on iso osuus.
Toisinsanoen olen siis huoltanut kehoani vaikken ole näkyvästi mitään liikunnallista harrastanutkaan satunnaisia juoksulenkkikausia lukuunottamatta plus hyötyliikuntaa pyöräillen ja kävellen jokapaikkaan.
Joten, huomasinmpa tänään hyvin selkeästi miten tämä alkeiskurssi tukee kasvamista kehonkuuntelemisen tiellä ja hyvän hengityksen ylläpitämisessä. Asennot ja liikesarjat on toki haastavia ja opittava tekemään hyvin, mutta ne tuntuivat 'kevyiltä' ja jopa 'helpoilta' tietyssä mielessä, kun on työskennellyt itsenäisesti ja uteliaana kehon kanssa jo aiemmin.
Ei mitään niin toivotona tai vaikeaa mitä ajattelin ensimmäisellä kurssilla tai mitä monella kävi mielessä tällä kurssilla tänäänkin.
Hengityskin luonnistui itsestään eikä siihen tarvinnut turhautua kun ei käsittänyt rytmistä mitään.
Niin se keho muistaa, kehittyy ja elää omaa elämäänsä kun sen tiedostaa ja siihen osaa tietoisesti vaikuttaa. Ja tänään opin että et tarvitse muuta kuin 'harjoitusta harjoitusta harjoitusta' '98% harjoitusta, 2% teoriaa'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti