Seuraavaa aihetta olen tutkinut muutaman päivän.
Päädyin ostamaan Valmarinia siitäkin huolimatta, että luomuviherjauhe jenkeistä houkutti. Luin ehkä liikaa kriittistä tietoa rahastuksesta kymmenenvuoden ajalta kyseisestä tuotteesta ja sen jälleenmyynnistä, joten jää toistaiseksi hankkimatta.
Luulen silti, että se olisi ollut parempi sijoitus kaikinpuolin kuin tämä Valmarin litku, vaikka tämä on suomalainen tuote kuitenkin, mikä maksoi n. 5 euroa. Kultamitalin voittanut jokatapauksessa.
Toinen emäsvalmiste on emäsjauhe Pascoe jota harkitsin ja tämä lienee saksalainen tuote ja voittanut luonnontuote 2009 vuoden palkinnon.
Katsotaan katoaako oireet tasapainottamalla happoemästasapainoa ja kokeilenko vielä myöhemmin aiemmin nimeltämainitsematonta luomujauhe supergreenssiä. Tulokset ovat kuitenkin puhuneet puolestaan yksittäisillä ihmisillä vaikka kaikenmoista sitä spekuloidaankin.
Kuitenkin luomuviherjauhetta syövän ei koskaan tarvitse miettiä onko se hyväksi vai ei, jos tuote sisältää n. 25 eri lomuyrttiä niistä samoista rehuista lähtien mitä mekin voimme ilolla poimia pitkin kesää pellonpientareilta. Siksi juuri tuleekin mieleen miksi maksaa montakymppiä kyseisestä purkista ;)
Alla olevaan tekstiin löytyy lähde täältä.
Toinen linkki luettavaksi.
KEHON HAPPO-EMÄSTASAPAINO
Happo-emästasapaino on terveellisessä ravitsemuksessa tekijä, jota ei ole tieteellisesti paljon tutkittu. Yksi uranuurtajista on amerikkalainen tohtori Robert O. Young, joka on tutkinut yli 25 vuotta ravinnon ja pH-tasapainon merkitystä terveyteen. Happovoittoinen ravinto, fyysinen rasitus, paasto, stressi, dieetti, alkoholin runsas käyttö tai tupakointi lisäävät elimistön happamuutta. Liikahappoisuus hidastaa elimistön toimintaa, joka johtaa ennenaikaiseen vanhenemiseen: mm. aineen-vaihdunta sekä vatsantoiminta häiriintyvät ja luuston kunto heikkenee. Suurin osa ihmisen arkisista vaivoista päänsärystä ruuansulatukseen ja näppylöistä väsymykseen saattaa johtua elimistön happamuudesta.
Ovatko happovarastot terveyden uhka?
Happoa muodostavat ruoka-aineet tekevät elimistön aikaa myöten happamaksi, mikäli niitä jatkuvasti saadaan runsaasti ylimäärin, eikä samanaikaisesti ruoka sisällä riittävästi niitä neutraloivia emäksisiä aineita. Elimistön happoylimäärän haittavaikutuksista ei ilmene mitään oireita useinkaan pitkään aikaan. Happoja kertyy verenkiertoon niin kauan kuin mahdollista.
Itävaltalainen professori Ebbinger tuli tutkimuksillaan siihen tulokseen, että noin 35 vuoden iässä sekaruokaa syövän ihmisen elimistö on saavuttanut pisteen, jossa sen happamuus ei voi enää lisääntyä. Hän kutsui tätä tilaa "verireumaksi" useimpien aineenvaihdunta-sairauksien esiasteeksi. Nykypäivänähän lisääntyvät kaikenlaiset aineen-vaihduntasairaudet voimakkaasti yli 40-vuotiaiden keskuudessa. Biologinen lääketiede tuntee lukuisia eri sairauksia, joiden se katsoo aiheutuvat nimenomaan pitkäaikaisesta elimistön happamuudesta. Niitä ovat reumaattiset sairaudet, vanhuuteen liittyvät kalkkeutumissairaudet ja sidekudossairaudet. Sidekudoshan joutuu käsittelemään ne happoylimäärät, jotka eivät voi poistua elimistöstä normaalilla tavalla.
Elimistön synnyttämät happoylimäärät rasittavat myös munuaisia. Mahahaavan epäillään olevan seurausta kyseisen happamuuden noususta, samoin luuston kalkkikadon (osteoporoosi). Osteoporoosi on nykyisin erittäin yleinen sairaus, varsinkin vaihdevuodet ohittaneiden naisten keskuudessa. sairaus on lähes poikkeuksetta tuntematon vegetaristeilla. Liiallinen happamuus voi olla erilaisten kipu- ja särkytilojen, rappeutumissairauksien ja erilaisten aineenvaihduntavaivojen kuten erilaisten reumatilojen, maksa-, vatsa-, munuais- ja sydänvaivojen sekä diabeteksen, kohonneen verenpaineen, verenkiertohäiriöiden ym. aineenvaihdunnan sairauksien syy. Happovoittoinen ruoka kerää nestettä elimistöön samalla tavalla kuin suola. Elimistön liiallinen happamuus heikentää myös hampaiden ja ikenien terveyttä johtaen hampaiden reikiintymiseen, niiden heilumiseen ja irtoamiseen sekä ikenien turpoamiseen.
Koska kaikki "normaaliruoka" on enemmän tai vähemmän happoylimäärää synnyttävää, ei ole vaikea ymmärtää, miksi sekaruokaa moititaan niin voimakkaasti ja emäsvoittoista ruokaa pidetään erinomaisena ja tervehdyttävänä. Käytännön vaikeus on kuitenkin ollut saada koostetuksi emäsvoittoinen ruokavalio, joka tyydyttää kaikki ravitsemukselliset tarpeet ja neutraloisi muodostuvat happamat aineet. Tohtori Robert O. Young on kuitenkin tuonnut ratkaisun ongelmaan. SuperGreens ja Prime pH:n avulla kehon happo-emästasapainottaminen ja ylläpitäminen onnistuu helposti ja vaivattomasti.
Emäsryövärit
Nykyinen ruokavalio sisältää aineksia, jotka ovat elimistön terveydelle suuri vaara. Emäsryöväreiksi kutsutaan sellaisia ruoka-aineita, joista itsestään varsinaisesti muodostu happoja, mutta, jotka kuitenkin vaikuttavat happamuutta lisäävästi ja elimistö joutuu turvautumaan omiin emäsvarastoihinsa. Näistä aineista vaarallisimpia ovat sokeri, valkoiset ydinvehnäjauhot, niistä valmistetut ruoat ja leivonnaiset sekä kovetetut ja raffinoidut ruokarasvat. Tässä selittyy myös se, että monien vegaanien elimistö on yhtä hapan kuin lihansyöjillä, koska he eivät syö riittävän täysipainoista ja käsittelemätöntä ruokaa.
Laskennallisesti voidaan päätellä, että sokerista 97 % vaikuttaa elimistön happamuutta lisäävästi. Todella uskomattomalta vaikuttavat sokerin kulutusluvut tänä päivänä verrattaessa niitä muutaman vuosikymmenen takaisiin lukuihin. Vuosisadan alussa käytettiin maassamme sokeria muutama gramma päivässä; nykyinen määrä on yli 100grammaa. Huomattava osa päivittäisestä energiantarpeestamme tulee siten tyydytetyksi puhtaalla sokerilla.
Emästen kuluttajana vehnäjauhot ovat verrattavissa sokeriin. Sokeri ja valkoiset vehnäjauhot yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jossa happoylimäärän vaikutus ja haitallisuus kaksinkertaistuu. Yhtä haitallisia ovat kovetetut ja raffinoidut rasvat ja öljyt; margariinit ja tavalliset ruokaöljyt. Kyseiset kolme ruoka-ainetta muodostavat elimistöä ajatellen todellisen ryöväritrion.
Emäkset
Happoa muodostavien aineiden vastakohta ovat emästä muodostavat tai emäksiset aineet. Nämä ruoka-aineet sisältävät ns. emäksistä kivennäis- ja hivenaineita. Niitä ovat myös aineenvaihduntaan liittyvät happi sekä kivennäisaineista alumiini, rauta, kalium, kalsium, kupari, magnesium, natrium jne Tärkein niistä on kalsium. Kalsiumin puutteen haitalliset seuraukset on tunnettu jo kauan. Niitä on riisitauti, hammaskaries sekä erilaiset muut luiden epämuodostumat ja vajaakehittyminen. Kalkinpuutos voi johtua joko ravinnon kalkkiköyhyydestä tai elimistön kyvyttömyydestä käyttää ravinnon sisältämää kalkkia hyväkseen. Kalsium tarvitsee piitä imeytyäkseen.
Emäkset poikkeavat epäorgaanisista hapoista ennen kaikkea siinä, että niiden ylimäärästä ei ole haitallisia vaikutuksia. Keho muodostaa jatkuvasti happoja joiden neutraloimiseen tarvitaan kaksikymmenkertainen määrä emästä. Esim. SuperGreens ja Prime pH yhdistelmällä ei voi emäksisoidä kehoa liikaa. Emäksiä kutsutaan myös alkaleiksi.
Mitä emäsvoittoinen ruoka aikaansaa?
Syötäessä joko raakaa tai kypsennettyä emäsvoittoista ruokaa, alkaa virtsa muuttua neutraalimmaksi. Koska useimmilla ihmisillä elimistössä on todella paljon happamia aineenvaihdunta-aineita varastoituneena, näkyvät muutokset virtsassa hyvin hitaasti. Aikaa saattaa kulua muutamasta kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Emäsvoittoista ravintoa tulee syödä todella paljon, ennen kuin emäsylimäärä ilmenee virtsassa.
Myös erilaisten kiputilojen lieventyminen on suorassa yhteydessä elimistön happovarastoihin. Kivut lievenevät ja poistuvat samalla kuin emäsylimäärä kasvaa ja happamat aineenvaihdunta-aineet vähenevät kudoksista. Kaikki kivut eivät kuitenkaan lopu sillä, että elimistö vapautuu hapoista, sillä krooninen happoylimäärä on saattanut vaurioittaa soluseinämiä ja heikentää verenkiertoa eikä elimistön alkalisoituminen vaikuta siihen. SuperGreens sisältää 49 luomulaatuista orasta, itua ja lehteä jotka tuovat elimistölle elintärkeitä ravintoaineita happon runtelemien elinten hoitamiseen.
Vaikuttaako ruoan valmistus happo-emästasapainoon?
Happo-emästasapainoon voimakkaammin vaikuttaviin epäorgaanisiin happoihin ei ruoan valmistusmenetelmät vaikuta. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, ettei keitto- tai liotusvesiä heitetä pois. Liotus- ja keittovedessä on nimittäin emäksisiä aineita. Happamat aineet sitä vastoin säilyvät keitetyssä ruoka-aineessa. Tästä syystä keitetyt kasvikset, joiden keitinvesi heitetään pois, muodostavat happoylimäärän, vaikka raakana tuote olisikin emäsylimäärän muodostava tuote.
Kasviksista ruokaa valmistettaessa niitä ei koskaan tule keittää suolavedessä, sillä silloin ne menettävät parhaan ravintoarvonsa elimistön happamuutta alentavat ominaisuutensa.
Esimerkkiateria voi koostua mm. seuraavista ruoka-aineista: tuoreet kasvikset esim. avokado, kurkku, ruukkujääsalaatti, pinaatti, kevyesti kiehautetut porkkanat, parsakaali, erilaiset mausteyrtit, tofu, auringonkukansiemenet ja seesaminsiemenet idätettyinä.
Hoitava ruokavalio
Luontaislääketieteessä oikealla ruokavaliolla on sairauksien hoidossa keskeinen asema. Saksassa käytetään näistä ruokavalioista joko termiä” schonkost" tai "heilkost". Nämä ruokavaliot eroavat periaatteessa melkoisesti toisistaan. Schonkosta tarkoittaa ruokaa, joka suojelee sairastunutta elintä maksaa, vatsaa, munuaisia jne. Heilkostilla tarkoitetaan ruokaa, joka on edullista sairastuneelle elimelle, mutta joka samalla lisää koko elimistön elinvoimaa. Tällainen kokonaisvaltaisesti tervehdyttävä ruokavalio, jota heilkost edustaa, täyttää molemmat näistä vaatimuksista, jotka oikealle ravinnolle on asetettu.
Useimmat ruokavaliot jopa vegetaarinen voi olla happoylimäärän omaava, jopa erittäin paljon. Näin lähinnä silloin kun ruokavalio koostuu kypsennetyistä tai muulla tavalla prosessoiduista (esim. säilykkeet) aineksista. Eräiden sairauksien hoidossa emäsvoittoinen ravinto on välttämätön hoidon tuki. Näitä sairauksia ovat reumatismi ja muut nivelsairaudet, vanhuuden kalkkiutuminen, vatsahaava, munuaisviat, osteoporoosi ja edema.
Robert O. Youngin kehittämillä Innerlight -tuotteiden avulla on saatu aikaan merkittäviä tuloksia edellä mainittujen sairauksien lisäksi mm. 1- ja 2-tyypin diabeteksen hoidossa. Robert O. Youngin vaimo Shelley Redford Young on laatinut runsaasti herkullisia happo-emästasapainoisia ruokia ja hän on julkaissut myös kaksi erinomaista kirjaa ruuanlaitosta ja kuinka hankkia ruoka-aineet kaupasta.
Paranemiskriisi
Elimistössä olevien happamien aineenvaihduntajäämien poistaminen onnistuu SuperGreens ja Prime pH tuotteiden sekä elävää ravintoa sisältävän ruokavalion avulla. Dieettihoidon alkuvaiheessa voi esiintyä tilanne, joka vaikuttaa taudin pahenemiselta. Näin esimerkiksi reumapotilaiden kivut saattavat lisääntyä melkoisesti. Tilaa nimitetään paranemiskriisiksi. Siitä selviytyminen ja dieettihoidon jatkaminen onnistuu kuitenkin kehoa kuunnellen ja säädellen SuperGreen määrää sen mukaisesti.
Paranemiskriisiä voidaan helpottaa myös erilaisilla fysikaalisilla hoitomuodoilla, jotka aloitetaan samanaikaisesti ruokavaliovaihdon kanssa. Fysikaalisina hoitoina voivat olla tapauksesta riippuen erilaiset kääreet, kylvyt, vesihauteet ja hieronta. Paranemiskriisin aikana ei missään tapauksessa tulisi turvautua esim. särkyä lievittäviin lääkkeisiin tai palauttaa ruokavaliota entiseksi vajaasisältöiseksi sekaruoaksi.
Ne ehkä hetkellisesti helpottavat kiputuntemuksia, mutta aiheuttavat liikkeelle lähteneiden happamien aineenvaihdunta-aineiden varastoitumisen uudelleen entisille paikoilleen ja sitä kautta elimistön happamuusasteen hitaan lisääntymisen.
Miten viljelytapa vaikuttaa happo-emästasapainoon?
Huonossa maaperässä ja väärillä lannoitteilla viljeltyjen kasvisten laatu heikkenee monella eri tavalla. Muutokset ilmenevät alentuneena ravintosisältönä, vitamiini ja kivennäisaineita on vähän sekä muuttuneena happo-emästasapainona. Luonnonmukaisesti viljellyissä kasviksissa on poikkeuksetta enemmän ravintoaineita ja ne ovat emäksisempiä kuin tavanomaisesti viljellyt tuotteet.
Mitkä ruoat ovat happamia ja mitkä emäksisiä?
Vihreät vihannekset ovat pääsääntöisesti emäksisiä, erittäin emäksisiä kasveja ovat muun muassa kurkku, oraat ja idut.
Myös osa hedelmistä muodostavat elimistössä emäksisiä aineenvaihduntatuotteita, sisältämistään hapoista huolimatta. Tästä syystä saattaa olla hämmästyttävää, että erittäin happamalle maistuvat hedelmät kuten sitruunat, tuottavat emäksisen reaktion elimistössä.
Happamuutta kehossa lisäävät mm. kahvi ja tee (myös vihreä tee) liha, kananmuna, juusto, maito sekä muut maitotuotteet, sokeri, valkoiset jauhot, makeutetut ja pastöroidut tuoremehut sekä alkoholi. Myös kaikista viljoista muodostuu happoja samalla tavalla kuin lihasta tai kalasta. Vilja (varsinkin täysjyvä) voivat vaikutukseltaan olla jopa voimakkaampia kuin liha.
torstai 23. joulukuuta 2010
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
AGAVENEKTARI, AGAVE SIIRAPPI
Kyllähän internetistä löytyy paljon positiivista tietoa kaikesta ruokaa liittyvästä tai mihin tahansa mitä tahdotaan mainostaa ostettavaksi ja käytettäväksi. Suomeksi tietoa löytyy aina vähemmän, kuin englanniksi, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Mutta suomeksi kritiikkiä ja negatiivista tietoa löytyy vähemmän kuin Englanniksi.
Siksi pitäisi malttaa selailla taustatietoja niistä tuotteista ja aineksista mihin ihastuu ns. mainospuheen perusteella, ennenkuin ryhtyy käyttäjäksi.
Tähän kastiin kuulunee Agave nektari.
No jälleen tätä samaa 'vanhaa' blogia käytän lähteenä mutta kirjoitus on mielestäni hyvä. Myös siinä mielessä että kritiikkiä todella on olemassa, myös suomeksi. Sellaisissa paikoissa varsinkin missä ei myydä mitään :P
Niin ja tämän kopioiminen ja esilleottaminen tuli puun takaata, koska olin ostamassa itselleni kyseistä nektaria ruoanvalmistusta varten, mutta sitten muistin, että ihankuin olisin kuin olisinkin lukenut rankan kritiikkitekstin ja kaivelin hetken aikaa ennenkuin löysin lähteen. Toistaiseksi pitäydyn stevia linjalla. Lisäsin stevia tekstin loppuun myös pari kritiikkisivustoa.
Lähde löytyy tästä seuraavaan tekstiin:
AGAVE - "NEKTARI"
Agave -kasvi: 
Sininen agave on eksoottinen Meksikon tuliperäisessä rehevässä maaperässä kasvava kasvi kuuman trooppisen auringon alla, ja se kerskailee mahtavalla kukkavarrellaan vain kerran elämänsä aikana. ”Agave” tarkoittaa sananmukaisesti ”jaloa”. Sitä arvostetaan yleisesti kasvimaailman yrttien johtotähtenä, jonka sanotaan auttavan helpottamaan ruoansulatusta, säännöllistä suolen toimintaa ja ihon haavoja.
Jos sitä käytetään, = fermentoidaan, saadaan Meksikon suosittua aikuisten virvoitusjuomaa – tequilaa.
Samainen “agave”-nimi loihtii esiin kuvia romanttisista trooppisista huvimatkoista ja salaperäisistä shamaanien lääkkeistä.
Nämä ovat mielen kuvia, joita ”nektarin” myyjät haluavat sinulle tarjota. He käyttävät agaven kuninkaallista alkuperää peittämään totuuden siitä, että heidän kaupittelemansa aine on vain väkevää fruktoosisiirappia, joka on käsitelty ja puhdistettu niin moneen kertaan, ettei siinä ole mitään muuta muistutusta sen alkuperästä kuin sama nimi kuin kasvilla.
Mikä on “oikea” totuus agavesta?
Jos todella tietäisit totuuden mitä se todella sisältää, laskisit sen viemäriin – ja se vähentäisi tosi pahasti aineen markkinoita.
Agave “nektari” eli agave “siirappi” on ainoastaan laboratoriossa kehiteltyä super-tiivistettyä fruktoosisiirappia, todellisuudessa täysin ilman mitään ravitsemuksellisia vaikutuksia ja aiheuttaa sinulle aineenvaihdunnallisen onnettomuuden.
Valitettavasti loistava markkinointi on johtanut agave-siirapin nousun tähtitieteelliseen suosioon niitten ihmisten joukossa, jotka uskovat parantavansa terveyttään välttämällä valkoista, puhdistettua sokeria kuten fruktoosisiirappia ja vaarallisia keinotekoisia makeutusaineita.
Ja, jos olet diabeetikko, sinulle suositellaan ja kerrotaan erityisesti, että tämä on yksinkertaisesti parasta paikallisesti kasvatetun salaatin jälkeen, että se on ”diabetes-ystävällistä” ja että sillä on ”matala glykeeminen indeksi” eikä se nosta veresi sokeriarvoja.
Koska agave-siirapilla on matala glykeeminen indeksi kuten pakkasnesteellä – se ei tarkoita että se olisi sinulle hyväksi. Agave-siirapilla on korkein mahdollinen fruktoosipitoisuus verrattuna kaikkiin kaupan oleviin makeuttajiin – 70 – 97 %, riippuen tavaramerkistä, ja tämä on siten paljon korkeampi kuin fruktoosi-siirapissa (= HFCS), jossa keskivertopitoisuus on n. 55%.
Täten agave on todellisuudessa PAHEMPAA kuin HFCS.
On tärkeää ymmärtää, että fruktoosi ( = hedelmäsokeri) ei nosta insuliiniarvoja, mutta tämä ole välttämättä hyvä asia, kun se mitä se tekee, on, että se lisää insulin resistance`a (=vastustuskykyä insuliinia vastaan = insuuliniresistenssia), mikä on PALJON vaarallisempaa. Ymmärräthän, että insuliinitason nousu on OK, se on normaalia. Ei kuitenkaan ole hyvä, jos insuliinitaso pysyy korkeana, ja vastustuskyky insuliinia vastaan aiheuttaa juuri tämän reaktion.
Paaston aikaisen insuliinitason mittaus on siksi niin tehokas testi, koska se kuvastaa hyvin vastustuskykyä insuliinia vastaan.
Lisäksi insuliiniresistenssin seurauksista: maksavaurion riskisi kasvaa ja triglyseridi-arvot nousevat sekä joukko muita terveysongelmia, joista puhutaan tässä CBC News`in juuri löydetyistä HFCS-siirapin vaaroista kertovalla videolla ( CBC News video about the newly discovered dangers of high fructose corn syrup). Tässä uutisreportaasissa HFCS:sta keskustellaan juuri tästä tutkimuksesta, mutta kuitenkin on hyvä muistaa, että agave sisältää ENEMMÄN fruktoosia kuin HFCS-siirappi, ja varsin todennäköisesti juuri FRUKTOOSI aiheuttaa näitä vakavia maksaongelmia.
Se kuinka agavea kasvatetaan ja tuotetaan on luonnonvastaista
Agave kasvaa etupäässä Meksikossa, mutta sitä löytyy myös eteläisessä ja läntisessä USA:ssa, ja myös Etelä-Amerikassa. Agavet eivät ole kaktuksia vaan yucca-heimon mehikasveja ja lähinnä amarylliksen ja muitten liljojen sukua. Agaven syöntikelpoiset osat ovat: kukat, lehdet, vanat ja mahla.
Täysikasvuinen agave on n. 2,23m – 3,65 m halkaisijaltaan lehtineen, jotka ovat n,1,52 m – 2,44 m korkeita – kooltaan todella vaikuttava kasvi. Agave-lajeja on yli 100 eri lajia, vaihdellen kovasti kooltaan ja väreiltään.
Vaikka teollisuus uskottelee sinulle, että agave-nektari lasketaan suoraan kasvista astiaasi, mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta.
Huolimatta valmistajien väitteistä, agave-nektaria ei tehdä yucca- tai agave-kasveista vaan niiden ananasmaisen juurimukulan tärkkelyksestä [i]. Juuri sisältää pääasiassa maissitärkkelyksen kaltaista tärkkelystä sekä hiilihydraattien yhdistelmää nimeltä inuliini, joka rakentuu fruktoosimolekyyleistä.
Menetelmä, jolla agave-tärkkelys ja inuliini muunnetaan ”nektariksi” on HYVIN SAMANLAINEN kuin se, miten maissitärkkelys muunnetaan HFCS-siirapiksi 1.
Agavetärkkelys muunnetaan fruktoosipitoiseksi siirapiksi käyttämällä geenimuunneltuja entsyymejä ja kemiallisesti voimaperäistä menetelmää, joka sisältää syövyttäviä emäksiä, kirkasteita sekä suodatuskemikaaleja[ii]. Tässä osa kemikaaleista, joita valmistusprosessissa käytetään:
Tuloksena saadaan erittäin puhdistettua fruktoosi-siirappia, joka sisältää inuliini-jätöksiä.
Agave-siirappia on kahden väristä: kirkasta tai light`ia taikka kullanruskeaa. Mikähän ero niillä on?
Meksikon tuottamien kasvien huonosta laatukontrollista johtuen osa siirapista poltetaan. Tällöin saadaan tummempi kullanruskea väri. Tietysti tätä huonoa laaduntarkkailua myydään käsityöläis-laatuna, kuten kullanruskeaa olutta, kun ne itse asiassa sisältävät suurempia määriä myrkyllisiä epäpuhtauksia, jotka syntyvät sokerin kuumennusprosessin seurauksena.
Epäpuhtauksien lisäksi agave-“nektaria” ei ole turvallista käyttää, eikä myöskään luonnonmukaisesta, laboratoriossa syntyneestä yli 80 prosenttisesta fruktoosiarvosta johtuen!
On mainitsemisen arvoista, että jotkut nettisivustot mainitsevat, että luonnollisen ”raa`an” agave-tuotteen alkuperä on Meksikossa, jossa se tehdään muka oikeasti agave-mahlasta, mutta sen saatavuus on rajallista, koska sen tuottaminen on niin kallista. Todellisuudessa suurin osa agave-siirapista, jota on tarjolla kaupassa, ei ole tätä raakaa prosessoimatonta mahlasiirappia.
Tällainen myynti on agave-yhtiöille OK ja huonoa sinulle ja perheellesi
Kuluttajien kasvava HFCS-siirapin vastustus on ollut kuin “hole-in-one” agave-teollisuudelle. Tarvitaanko siis terveellistä vaihtoehtoa näille pahoille HFS-siirappituotteille?
Agave-siirappia tilanteen pelastamiseksi!
Jos epäilet markkinoinnin vaikutusta, kun suunnitellaan trendejä ja ostajien ostotottumuksia, katso näitä tilastoja: [iii]
Myytti agavesta “terveellisenä” sokerin korvikkeena
Sinun ja perheesi terveyden kannalta on tärkeää muistaa, että agave-siirappi ei ole terveellistä eikä luonnonmukaista.
Kuten tri Ingrid Kohlstadt, toverini American College of Nutrition`ista ja Johns Hopkins School of Public Health`in tiedekunnan jäsenkumppanini, on raportoinut:
”Agave on melkein täysin kokonaan fruktoosia, erittäin pitkälle prosessoituna, suuret myyntiluvut saavuttanutta sokeria.”
Agave-siirappi ei ole vähäkalorista – siinä on noin 16 kaloria teelusikallisessa eli samoin kuin sakkaroosissa (= pöytäsokeri). Glykeemisellä indeksillä ei ole merkitystä verrattuna siihen, kun ymmärrät tämän tuotteen aiheuttamien kaikkien terveysriskien laajuuden.
Suurten sokerimäärien käyttö paisuttaa amerikkalaisten vyötärölinjoja samoin kuin lisää kasvavia diabetekseen, verenpaineeseen ja sydäntauteihin sairastuneitten määriä.
Vaikka kokonaissokerin kulutus on todella huolestuttavaa, niin yhä enemmän ongelmia tulee yhdestä sokerilaadusta, joka tuhoaa laajasti elimistöämme: ja se on FRUKTOOSI.
Ja jos kaipaat fruktoosia, niin agave-tuotteet ovat lähinnä prosentuaalisesti puhtainta fruktoosia kaikista markkinoilla olevista makeutusaineista, sisältäen sitä yli 50% enemmän kuin HFCS-siirappi.
Miksi on tärkeää ymmärtää niin tarkkaan fruktoosin merkittävyys
Kaikki sokerit eivät ole syntyneet samalla tavalla, siitäkin huolimatta, mitä sinulle on kerrottu.
Glukoosi (= rypälesokeri) on se energian muoto, jota solusi on suunniteltu käyttämään. Jokainen kehosi solu, jokainen bakteeri – ja jopa lähes kaikki elävät oliot maapallolla – saavat energiansa glukoosista.
Tavallinen ruokosokeri, tai sakkaroosi (= 50% glukoosia ja 50% fruktoosia), ei ole enää valittavissa olevaa sokeria. Se on nyt fruktoosi: It’s now fructose.
Tämä muutos tapahtui 1970-luvulla seurauksena teknologiasta, joka teki HFCS-siirapin valmistuksen paljon halvemmaksi. Uskokaa, ettei tätä tehty sen terveyshyötyjen takia. Tämä oli puhtaasti taloudellinen päätös.
Minäpä selvitän kaikki tätä asiaa koskevat epäselvyydet, kuten että fruktoosi on pääasiallinen sokeri useimmissa hedelmissä. Ei ole siis kyse siitä, että fruktoosi itsessään olisi paha asia – vain sen TODELLA SUURET ANNOKSET saattavat tehdä siitä sinulle ja perheellesi vaarallisen. Koska se on niin halpaa ja saa ruuat maistumaan niin paljon paremmalta, sitä lisätään melkein kaikkeen prosessoituun ruokaan.
On olemassa kaiken kaikkiaan kaksi syytä miksi fruktoosi on niin tuhoavaa:
On myös tärkeää ymmärtää, että hedelmien ja vihannesten fruktoosi ei ole samanlainen kuin synteettisessä HFCS-siirapissa oleva fruktoosimolekyyli., joka on tuotettu laboratoriossa. Luonnollisesti esiintyvä fruktoosi on aina kuitujen, entsyymien, vitamiinien, mineraalien ja antioksidanttien kanssa yhdessä, kun taas fruktoosia sisältävillä makeutusaineilla ei ole mitään ravitsemuksellista arvoa.
Lisäksi luonnollinen fruktoosi sitoutuu tosiasiassa muihin sokereihin ja molekyyleihin ja tämä pitää elimistön pilkkoa ennen kuin se imeytyy, ja tämä prosessi vähentää sen aiheuttamia haittoja. HFCS-siirapissa fruktoosi on vapaana molekyylinä samoin kuin glukoosi. Koska nämä sokerit ovat vapaassa muodossaan, niin niiden imeytyminen lisääntyy radikaalisti ja saat niitä elimistöösi paljon enemmän, kuin jos ne olisivat olleet luonnonmukaisessa sitoutuneessa muodossaan, jolloin seurauksena olisi fruktoosin suuremman prosenttiosuuden kulkeutuminen suoleen imeytymättömänä.
Mutta fruktoosin uhka ei lopu tähän (menace of fructose).
Näitä biologisia muutoksia ei ymmärretä, kun ihmiset tai eläimet syövät tärkkelystä (tai glukoosia), mistä seuraa, että fruktoosi on ”pahaa hiilihydraattia”, jos sitä käytetään enemmän kuin 25g päivässä. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että fruktoosia on halpaa lisätä melkein kaikkeen prosessoituun ruokaan. Jopa jos yrität poistaa sen ruokavaliostasi, saat HELPOSTI enemmän kuin 25g päivässä, koska sitä on ”piilotettuna” niin moniin ruokiin. Tätä pahentavat petolliset ja epämääräiset pakkausten päällysmerkintöjä koskevat lait, jotka sallivat säännöllisesti suunnattomia porsaanreikiä maatalousbisnekselle lisätä tätä tuotteisiin ilmoittamatta.
Vielä pahempaa: kehosi tulee helposti yliherkäksi fruktoosille.
Fruktoosi aktivoi omat reittinsä kehossasi – niistä aineenvaihdunnan reiteistä tulee ”säätelemättömiä”. Toisin sanoen, mitä enemmän syöt fruktoosia, sitä tehokkaammin elimistösi ottaa sitä vastaan; ja mitä enemmän sitä imeytyy kehoosi, sitä enemmän tuhoa se tekee sinulle.
”Herkistyt” ajan mittaan fruktoosille ja sitä yliherkemmäksi tulet myös sen myrkyllisille vaikutuksille.
Annahan kun selvitän, ettei fruktoosi sinänsä ole ongelma – vaan liika fruktoosi. Ja erityisesti konsentroituneet määrät fruktoosia, jota kehosi ei ole tottunut KOSKAAN käsittelemään, kuten HFCS-siirapissa tai agave-siirapissa.
Agave-nektari on VIELÄ PAHEMPAA kuin HFCS-siirappi, koska sen fruktoosipitoisuus on korkeampi kuin HFCS`ssa (80 % ja enemmänkin) tehden siitä vielä pahemman uhkan aineenvaihdunnalle.
Muita syitä miksi agavea pitää välttää
Jos sinusta tuntuu, että haluat makeaa, niin tässä on muutamia linjoja, joita voit noudattaa:
Vältä KAIKKIA keinotekoisia makeutusaineita.
Jos sinulla on insuliini-ongelmia, korkeaa verenpainetta, korkea kolesteroli, diabetes tai ylipainoa, suosittelen välttämään kaikkia makeutusaineita, myöskin steviaa, koska kaikki makeutusaineet saattavat vähentää insuliiniherkkyyttä.
Vastaavia linkkejä:
This Common Food Ingredient Is As Addictive as Cocaine? (= Onko tämä yleisesti käytetty ruuan lisäaine yhtä riippuvuutta aiheuttavaa kuin kokaiini?) This Common Food Ingredient Can Really Mess Up Your Metabolism (= Tämä yleisesti käytetty ruuan lisäaine voi todellisuudessa sotkea aineenvaihduntasi) ”
Kyllähän internetistä löytyy paljon positiivista tietoa kaikesta ruokaa liittyvästä tai mihin tahansa mitä tahdotaan mainostaa ostettavaksi ja käytettäväksi. Suomeksi tietoa löytyy aina vähemmän, kuin englanniksi, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Mutta suomeksi kritiikkiä ja negatiivista tietoa löytyy vähemmän kuin Englanniksi.
Siksi pitäisi malttaa selailla taustatietoja niistä tuotteista ja aineksista mihin ihastuu ns. mainospuheen perusteella, ennenkuin ryhtyy käyttäjäksi.
Tähän kastiin kuulunee Agave nektari.
No jälleen tätä samaa 'vanhaa' blogia käytän lähteenä mutta kirjoitus on mielestäni hyvä. Myös siinä mielessä että kritiikkiä todella on olemassa, myös suomeksi. Sellaisissa paikoissa varsinkin missä ei myydä mitään :P
Niin ja tämän kopioiminen ja esilleottaminen tuli puun takaata, koska olin ostamassa itselleni kyseistä nektaria ruoanvalmistusta varten, mutta sitten muistin, että ihankuin olisin kuin olisinkin lukenut rankan kritiikkitekstin ja kaivelin hetken aikaa ennenkuin löysin lähteen. Toistaiseksi pitäydyn stevia linjalla. Lisäsin stevia tekstin loppuun myös pari kritiikkisivustoa.
Lähde löytyy tästä seuraavaan tekstiin:
AGAVE- "NEKTARIN" FRUKTOOSI
FRUKTOOSISIIRAPPI = High Fructose Corn Syrup (= HFCS)
Nyt on Suomeenkin tullut ainakin jo luontaistuotekauppoihin agave-siirappia, joten lienee aiheellista suomentaa tämä tri Mercolan artikkeli, vaikka siinä onkin jonkun verran samoja asioita kuin aikaisemmassa viestissäni FRUKTOOSIN HAITOISTA. Kaiken kaikkiaan sokerin käyttöä kannattaa vähentää rajusti, koska sen liika saanti ei ole kenenkään terveydelle hyväksi. Ja nyt sitten mainostetaan tällaista teollista tuotetta luonnonmukaisena kaiken ruuan makeuttajana!
monkeyfood.net/2008/04/page/2/ : Kuvia Agave-siirapista
http://thumbs.dreamstime.com/thumb_362/1233862456p1QsQ7.jpg
” JÄRKYTTÄVÄÄ! Tämä “TEQUILA”- makeutusaine on vielä paljon pahempi kuin maissista tehty fruktoosisiirappi
Tri. Mercola | Maaliskuun 30. 2010
Monet terveinä pysymisestä kiinnostuneet ihmiset ovat siirtyneet käyttämään agavea turvallisempana ”luonnollisena” makeutusaineena. He haluavat välttää hyvin tutkittuja vaarallisia makeutusaineita kuten HFCS`ia (= High Fructose Corn Syrup) mutta eivät itedä, että agave onkin PAHEMPAA kuin HFCS.
Joten mitä siis on agave ?
Sininen agave on eksoottinen Meksikon tuliperäisessä rehevässä maaperässä kasvava kasvi kuuman trooppisen auringon alla, ja se kerskailee mahtavalla kukkavarrellaan vain kerran elämänsä aikana. ”Agave” tarkoittaa sananmukaisesti ”jaloa”. Sitä arvostetaan yleisesti kasvimaailman yrttien johtotähtenä, jonka sanotaan auttavan helpottamaan ruoansulatusta, säännöllistä suolen toimintaa ja ihon haavoja.
Jos sitä käytetään, = fermentoidaan, saadaan Meksikon suosittua aikuisten virvoitusjuomaa – tequilaa.
Samainen “agave”-nimi loihtii esiin kuvia romanttisista trooppisista huvimatkoista ja salaperäisistä shamaanien lääkkeistä.
Nämä ovat mielen kuvia, joita ”nektarin” myyjät haluavat sinulle tarjota. He käyttävät agaven kuninkaallista alkuperää peittämään totuuden siitä, että heidän kaupittelemansa aine on vain väkevää fruktoosisiirappia, joka on käsitelty ja puhdistettu niin moneen kertaan, ettei siinä ole mitään muuta muistutusta sen alkuperästä kuin sama nimi kuin kasvilla.
Mikä on “oikea” totuus agavesta?
Jos todella tietäisit totuuden mitä se todella sisältää, laskisit sen viemäriin – ja se vähentäisi tosi pahasti aineen markkinoita.
Agave “nektari” eli agave “siirappi” on ainoastaan laboratoriossa kehiteltyä super-tiivistettyä fruktoosisiirappia, todellisuudessa täysin ilman mitään ravitsemuksellisia vaikutuksia ja aiheuttaa sinulle aineenvaihdunnallisen onnettomuuden. Valitettavasti loistava markkinointi on johtanut agave-siirapin nousun tähtitieteelliseen suosioon niitten ihmisten joukossa, jotka uskovat parantavansa terveyttään välttämällä valkoista, puhdistettua sokeria kuten fruktoosisiirappia ja vaarallisia keinotekoisia makeutusaineita.
Ja, jos olet diabeetikko, sinulle suositellaan ja kerrotaan erityisesti, että tämä on yksinkertaisesti parasta paikallisesti kasvatetun salaatin jälkeen, että se on ”diabetes-ystävällistä” ja että sillä on ”matala glykeeminen indeksi” eikä se nosta veresi sokeriarvoja.
Koska agave-siirapilla on matala glykeeminen indeksi kuten pakkasnesteellä – se ei tarkoita että se olisi sinulle hyväksi. Agave-siirapilla on korkein mahdollinen fruktoosipitoisuus verrattuna kaikkiin kaupan oleviin makeuttajiin – 70 – 97 %, riippuen tavaramerkistä, ja tämä on siten paljon korkeampi kuin fruktoosi-siirapissa (= HFCS), jossa keskivertopitoisuus on n. 55%.
Täten agave on todellisuudessa PAHEMPAA kuin HFCS.
On tärkeää ymmärtää, että fruktoosi ( = hedelmäsokeri) ei nosta insuliiniarvoja, mutta tämä ole välttämättä hyvä asia, kun se mitä se tekee, on, että se lisää insulin resistance`a (=vastustuskykyä insuliinia vastaan = insuuliniresistenssia), mikä on PALJON vaarallisempaa. Ymmärräthän, että insuliinitason nousu on OK, se on normaalia. Ei kuitenkaan ole hyvä, jos insuliinitaso pysyy korkeana, ja vastustuskyky insuliinia vastaan aiheuttaa juuri tämän reaktion.
Paaston aikaisen insuliinitason mittaus on siksi niin tehokas testi, koska se kuvastaa hyvin vastustuskykyä insuliinia vastaan.
Lisäksi insuliiniresistenssin seurauksista: maksavaurion riskisi kasvaa ja triglyseridi-arvot nousevat sekä joukko muita terveysongelmia, joista puhutaan tässä CBC News`in juuri löydetyistä HFCS-siirapin vaaroista kertovalla videolla ( CBC News video about the newly discovered dangers of high fructose corn syrup). Tässä uutisreportaasissa HFCS:sta keskustellaan juuri tästä tutkimuksesta, mutta kuitenkin on hyvä muistaa, että agave sisältää ENEMMÄN fruktoosia kuin HFCS-siirappi, ja varsin todennäköisesti juuri FRUKTOOSI aiheuttaa näitä vakavia maksaongelmia.
Se kuinka agavea kasvatetaan ja tuotetaan on luonnonvastaista
Agave kasvaa etupäässä Meksikossa, mutta sitä löytyy myös eteläisessä ja läntisessä USA:ssa, ja myös Etelä-Amerikassa. Agavet eivät ole kaktuksia vaan yucca-heimon mehikasveja ja lähinnä amarylliksen ja muitten liljojen sukua. Agaven syöntikelpoiset osat ovat: kukat, lehdet, vanat ja mahla.
Täysikasvuinen agave on n. 2,23m – Vaikka teollisuus uskottelee sinulle, että agave-nektari lasketaan suoraan kasvista astiaasi, mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta.
Huolimatta valmistajien väitteistä, agave-nektaria ei tehdä yucca- tai agave-kasveista vaan niiden ananasmaisen juurimukulan tärkkelyksestä [i]. Juuri sisältää pääasiassa maissitärkkelyksen kaltaista tärkkelystä sekä hiilihydraattien yhdistelmää nimeltä inuliini, joka rakentuu fruktoosimolekyyleistä.
Menetelmä, jolla agave-tärkkelys ja inuliini muunnetaan ”nektariksi” on HYVIN SAMANLAINEN kuin se, miten maissitärkkelys muunnetaan HFCS-siirapiksi 1.
Agavetärkkelys muunnetaan fruktoosipitoiseksi siirapiksi käyttämällä geenimuunneltuja entsyymejä ja kemiallisesti voimaperäistä menetelmää, joka sisältää syövyttäviä emäksiä, kirkasteita sekä suodatuskemikaaleja[ii]. Tässä osa kemikaaleista, joita valmistusprosessissa käytetään:
- Aktiivista puuhiiltä
- Kationisia ja ioninvaihtaja-hartseja
- Rikkihappoa ja/tai hydrofluorihappoa
- Dicalite (kemian ja farmasian teollisuuksien käyttämä kemikaali)
- Clarimex (puhdistuskemikaali)
- Inuliini-entsyymejä
- Fructozyme
Tuloksena saadaan erittäin puhdistettua fruktoosi-siirappia, joka sisältää inuliini-jätöksiä.
Agave-siirappia on kahden väristä: kirkasta tai light`ia taikka kullanruskeaa. Mikähän ero niillä on?
Meksikon tuottamien kasvien huonosta laatukontrollista johtuen osa siirapista poltetaan. Tällöin saadaan tummempi kullanruskea väri. Tietysti tätä huonoa laaduntarkkailua myydään käsityöläis-laatuna, kuten kullanruskeaa olutta, kun ne itse asiassa sisältävät suurempia määriä myrkyllisiä epäpuhtauksia, jotka syntyvät sokerin kuumennusprosessin seurauksena.
Epäpuhtauksien lisäksi agave-“nektaria” ei ole turvallista käyttää, eikä myöskään luonnonmukaisesta, laboratoriossa syntyneestä yli 80 prosenttisesta fruktoosiarvosta johtuen!
On mainitsemisen arvoista, että jotkut nettisivustot mainitsevat, että luonnollisen ”raa`an” agave-tuotteen alkuperä on Meksikossa, jossa se tehdään muka oikeasti agave-mahlasta, mutta sen saatavuus on rajallista, koska sen tuottaminen on niin kallista. Todellisuudessa suurin osa agave-siirapista, jota on tarjolla kaupassa, ei ole tätä raakaa prosessoimatonta mahlasiirappia.
Tällainen myynti on agave-yhtiöille OK ja huonoa sinulle ja perheellesi
Kuluttajien kasvava HFCS-siirapin vastustus on ollut kuin “hole-in-one” agave-teollisuudelle. Tarvitaanko siis terveellistä vaihtoehtoa näille pahoille HFS-siirappituotteille?
Agave-siirappia tilanteen pelastamiseksi!
Jos epäilet markkinoinnin vaikutusta, kun suunnitellaan trendejä ja ostajien ostotottumuksia, katso näitä tilastoja: [iii]
- Uudet agave-tuotteet ovat lisääntyneet enemmän kuin kolminkertaisiksi vuosien 2003 ja 2007 välisenä aikana: 56:sta 176:een. Agave-siirappia löytyy nyt sellaisissa tuotteissa kuin energia-patukoissa, aamiaismuroissa ja orgaanisissa jäätelöissä.
- Valtiolle tulevat tulot kategoriasta “muut nestemäiset makeutusaineet”, jotka sisältävät agaven, lisääntyivät enemmän kuin 10,3 miljoonaa dollaria vuonna 2007, mikä oli 50 %:in kasvu vuoteen 2006 verrattuna.
- McCormick & Co., suurin teollisen ruuan tuottaja, sijoitti agave-siirapin “10 huippu-mausteensa”-listalle vuonna 2009.
- Kaksi Meksikon suurinta agave-siirapin tuottajaa: Iidea ja Nekutli, lähettävät yhä kasvavia, suuria laivalasteja agave-siirappia Saksaan, Japaniin ja Uuteen Seelantiin kasvavan globaalisen suosion seurauksena.
Myytti agavesta “terveellisenä” sokerin korvikkeena
Sinun ja perheesi terveyden kannalta on tärkeää muistaa, että agave-siirappi ei ole terveellistä eikä luonnonmukaista.
Kuten tri Ingrid Kohlstadt, toverini American College of Nutrition`ista ja Johns Hopkins School of Public Health`in tiedekunnan jäsenkumppanini, on raportoinut: ”Agave on melkein täysin kokonaan fruktoosia, erittäin pitkälle prosessoituna, suuret myyntiluvut saavuttanutta sokeria.”
Agave-siirappi ei ole vähäkalorista – siinä on noin 16 kaloria teelusikallisessa eli samoin kuin sakkaroosissa (= pöytäsokeri). Glykeemisellä indeksillä ei ole merkitystä verrattuna siihen, kun ymmärrät tämän tuotteen aiheuttamien kaikkien terveysriskien laajuuden.
Suurten sokerimäärien käyttö paisuttaa amerikkalaisten vyötärölinjoja samoin kuin lisää kasvavia diabetekseen, verenpaineeseen ja sydäntauteihin sairastuneitten määriä.
Vaikka kokonaissokerin kulutus on todella huolestuttavaa, niin yhä enemmän ongelmia tulee yhdestä sokerilaadusta, joka tuhoaa laajasti elimistöämme: ja se on FRUKTOOSI.
Ja jos kaipaat fruktoosia, niin agave-tuotteet ovat lähinnä prosentuaalisesti puhtainta fruktoosia kaikista markkinoilla olevista makeutusaineista, sisältäen sitä yli 50% enemmän kuin HFCS-siirappi.
Miksi on tärkeää ymmärtää niin tarkkaan fruktoosin merkittävyys
Kaikki sokerit eivät ole syntyneet samalla tavalla, siitäkin huolimatta, mitä sinulle on kerrottu.
Glukoosi (= rypälesokeri) on se energian muoto, jota solusi on suunniteltu käyttämään. Jokainen kehosi solu, jokainen bakteeri – ja jopa lähes kaikki elävät oliot maapallolla – saavat energiansa glukoosista.
Tavallinen ruokosokeri, tai sakkaroosi (= 50% glukoosia ja 50% fruktoosia), ei ole enää valittavissa olevaa sokeria. Se on nyt fruktoosi: It’s now fructose.
Tämä muutos tapahtui 1970-luvulla seurauksena teknologiasta, joka teki HFCS-siirapin valmistuksen paljon halvemmaksi. Uskokaa, ettei tätä tehty sen terveyshyötyjen takia. Tämä oli puhtaasti taloudellinen päätös.
Minäpä selvitän kaikki tätä asiaa koskevat epäselvyydet, kuten että fruktoosi on pääasiallinen sokeri useimmissa hedelmissä. Ei ole siis kyse siitä, että fruktoosi itsessään olisi paha asia – vain sen TODELLA SUURET ANNOKSET saattavat tehdä siitä sinulle ja perheellesi vaarallisen. Koska se on niin halpaa ja saa ruuat maistumaan niin paljon paremmalta, sitä lisätään melkein kaikkeen prosessoituun ruokaan.
On olemassa kaiken kaikkiaan kaksi syytä miksi fruktoosi on niin tuhoavaa:
- Kehosi metaboloi fruktoosia hyvin erilaisella tavalla kuin glukoosia ( metabolizes fructose in a much different way than glucose). Fruktoosi hajoaa maksassa kuten alkoholi ja tuottaa monia kroonisen alkoholin käytön aiheuttamia haittavaikutuksia, kuten esim. ”kaljamahan”.
- Ihmiset käyttävät sellaisia määriä fruktoosia, että ne ovat 400 – 800 % korkeampia kuin ne olivat 100 vuotta sitten johtuen sen valtautumisesta lähes kaikkeen prosessoituun ruokaan.
Fruktoosi muuntuu rasvaksi ja lihottaa sinut!
Toisin kuin glukoosi, fruktoosi on lähes yksinomaan maksassa hajoava ja muuntuu suoraan vaaralliseksi rasvaksi. Tämä on yksi niistä syistä, miksi fruktoosi on johtava liikalihavuutta aiheuttava syy. Kuitenkin vain 20 % glukoosista metaboloituu maksassa. Tämä liittyy tosiasiaan, että melkein jokainen kehosi solu pystyy käyttämään glukoosin suoraan energiakseen, joten se palaa ”normaalisti” välittömästi käytön jälkeen.
On myös tärkeää ymmärtää, että hedelmien ja vihannesten fruktoosi ei ole samanlainen kuin synteettisessä HFCS-siirapissa oleva fruktoosimolekyyli., joka on tuotettu laboratoriossa. Luonnollisesti esiintyvä fruktoosi on aina kuitujen, entsyymien, vitamiinien, mineraalien ja antioksidanttien kanssa yhdessä, kun taas fruktoosia sisältävillä makeutusaineilla ei ole mitään ravitsemuksellista arvoa.
Lisäksi luonnollinen fruktoosi sitoutuu tosiasiassa muihin sokereihin ja molekyyleihin ja tämä pitää elimistön pilkkoa ennen kuin se imeytyy, ja tämä prosessi vähentää sen aiheuttamia haittoja. HFCS-siirapissa fruktoosi on vapaana molekyylinä samoin kuin glukoosi. Koska nämä sokerit ovat vapaassa muodossaan, niin niiden imeytyminen lisääntyy radikaalisti ja saat niitä elimistöösi paljon enemmän, kuin jos ne olisivat olleet luonnonmukaisessa sitoutuneessa muodossaan, jolloin seurauksena olisi fruktoosin suuremman prosenttiosuuden kulkeutuminen suoleen imeytymättömänä.
Mutta fruktoosin uhka ei lopu tähän (menace of fructose).
- Fruktoosi nostaa myös virtsahappoarvojasi (Fructose also elevates your uric acid levels), mikä on todella vielä vaarallisempaa, kuin koholla oleva kolesteroli, aiheuttamaan kroonisia, tulehduksia, mikä taas nostaa riskejä saada sydän- ja verisuonisairauksia, aivohalvauksia, syöpää, artriittia ja ennenaikaista vanhenemista.
- Fruktoosi myös “jujuttaa” elimistösi lihomaan narraamalla aineenvaihduntaa – se itse asiassa vahingoittaa kehosi luonnollista ruokahalua säätelevää järjestelmää.
- Liiallinen fruktoosin saanti johtaa nopeasti lihomiseen ja alavatsan lihomiseen (= “kaljamaha”), hyvän kolesterolin arvojen laskemiseen (HDL), kohonneeseen huonoon kolesteroliin (= LDL), triglyseriidien kohoamiseen, veren sokeriarvojen kohoamiseen ja korkeaan verenpaineeseen – ts. klassiseen metaboliseen oireyhtymään.
- Fruktoosin aineenvaihdunta on hyvin samanlainen kuin alkoholin aineenvaihdunta, jolla on monia myrkyllisiä vaikutuksia, mm. NAFLD (non-alcoholic fatty liver disease) = ei-alkoholista-johtuva-rasvamaksa. Aineenvaihdunnallisesti tilanne on hyvin sama, kuin alkoholin juominen ilman hyvän olon tunnetta.
Muista vähentää RADIKAALISTI fruktoosin saantia
Näitä biologisia muutoksia ei ymmärretä, kun ihmiset tai eläimet syövät tärkkelystä (tai glukoosia), mistä seuraa, että fruktoosi on ”pahaa hiilihydraattia”, jos sitä käytetään enemmän kuin 25g päivässä. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että fruktoosia on halpaa lisätä melkein kaikkeen prosessoituun ruokaan. Jopa jos yrität poistaa sen ruokavaliostasi, saat HELPOSTI enemmän kuin 25g päivässä, koska sitä on ”piilotettuna” niin moniin ruokiin. Tätä pahentavat petolliset ja epämääräiset pakkausten päällysmerkintöjä koskevat lait, jotka sallivat säännöllisesti suunnattomia porsaanreikiä maatalousbisnekselle lisätä tätä tuotteisiin ilmoittamatta.
Vielä pahempaa: kehosi tulee helposti yliherkäksi fruktoosille. Fruktoosi aktivoi omat reittinsä kehossasi – niistä aineenvaihdunnan reiteistä tulee ”säätelemättömiä”. Toisin sanoen, mitä enemmän syöt fruktoosia, sitä tehokkaammin elimistösi ottaa sitä vastaan; ja mitä enemmän sitä imeytyy kehoosi, sitä enemmän tuhoa se tekee sinulle.
”Herkistyt” ajan mittaan fruktoosille ja sitä yliherkemmäksi tulet myös sen myrkyllisille vaikutuksille.
Annahan kun selvitän, ettei fruktoosi sinänsä ole ongelma – vaan liika fruktoosi. Ja erityisesti konsentroituneet määrät fruktoosia, jota kehosi ei ole tottunut KOSKAAN käsittelemään, kuten HFCS-siirapissa tai agave-siirapissa.
Agave-nektari on VIELÄ PAHEMPAA kuin HFCS-siirappi, koska sen fruktoosipitoisuus on korkeampi kuin HFCS`ssa (80 % ja enemmänkin) tehden siitä vielä pahemman uhkan aineenvaihdunnalle.
Muita syitä miksi agavea pitää välttää
- Huono laaduntarkkailu. Agave-siirapin valmistusprosessin aikana tehdään hyvin vähän laaduntarkkailun seurantaa. Lähes kaikki USA:ssa myyty agave tuodaan Meksikosta. Teollisuuden asioista perillä olevien henkilöiden sisäpiiri on huolissaan, että agaven tuottajat käyttävät vähemmän kasvia ja jopa myrkyllisiä agave-kasveja johtuen sinisen agaven saantiongelmista.
- Torjunta-aineet. Ollaan myös huolestuneita siitä, että jotkut välittäjät laimentavat agave-siirappia maissi-siirapilla – miten usein ja missä mitassa, voi vain arvailla. Lisäksi FDA on kieltänyt agave-siirapin toimitukset sen sisältämien korkeitten torjunta-ainejäämien takia (pesticide residues).
- Saponiinit. Agave sisältää tunnetusti suuria määriä saponiineja. Ne ovat myrkyllisiä steroidijohdannaisia, jotka tuhoavat punaisia verisoluja ja aiheuttavat ripulia sekä oksennusta. Voi olla myös mahdollista, että saponiinit ovat yhteydessä keskenmenoihin lisäämällä kohtuun virtaavan veren määrää, joten jos olet raskaana sinun kannattaa ehdottomasti välttää agave-tuotteita.
- Hydroxymethylfurfuraali (HMF). Jotkut agave-siirapit sisältävät saastuttavaa hydroxymethylfurfuraalia (HMF), jota nimitetään myös 5-hydroxymethyl furfuraaliksi, joka on orgaaninen, fruktoosiprosessin kuumentamisen seurauksena syntyvä yhdiste, -- sekä agave-siirapin että HFCS-siirapin valmistuksessa käytettävä prosessi. HMF:llä on mahdollisia toksisia, mutageenisia sekä carcinogeenisiä vaikutuksia[iv]. HMF on ERITTÄIN myrkyllistä mehiläisille, ja tämä on ollut ongelmana siitä lähtien, kun kaupalliset mehiläisten hoitajat ovat alkanet syöttää HFCS-siirappia mehiläisille lisäämään hunajan tuotantoa silloin, kun pelloilta kerättäviä nektarin lähteitä on ollut niukalti [v].
- Ravintoaineiden puuttuminen. Agave-siirappi ei ole mitään ruokaa (whole food) – se on jakotislattua ja prosessoitua eikä se sisällä alkuperäisessä kasvissa olleita ravintoaineita.
- Entsyymit. Agave-siirappi ei ole elävää ruokaa. Luonnolliset entsyymit on poistettu agave-siirapin tequilaksi käymisen (= fermentoitumisen) estämiseksi ruokakomerossasi tai kammarissasi.
- Riippuvuuden syntyminen. Agave on, kaikkiin aikeisiin ja tarkoituksiin käytettynä erittäin konsentroitua sokeria. Sokeri ja makeutusaineet aiheuttavat vahinkoa terveydellesi ja ovat erittäin riippuvuutta aiheuttavia (highly addictive)
Mitkä olisivat parempia vaihtoehtoja agavelle?.
Jos sinusta tuntuu, että haluat makeaa, niin tässä on muutamia linjoja, joita voit noudattaa:
Vältä KAIKKIA keinotekoisia makeutusaineita.
- Vältä agavea kuin ruttoa.
- Rajoita kaikkien sokerilaatujen käyttöä niin paljon kuin mahdollista. Voit ostaa puhdasta glukoosia (= dekstroosia) ( pure glucose (dextrose)) makeuttamiseen noin yhdellä dollarilla n. 454g, ja sillä ei ole mitään fruktoosin kaltaisia sivuvaikutuksia kohtuukäytössä. Se on vain 70 % niin makeaa kuin sakkaroosi, joten tulet vähentäneeksi sokerinkäyttöä saman verran maksamalla makeuttamisesta hiukan kalliimman hinnan kuin sakkaroosista – mutta se on kuitenkin terveytesi kannalta kannattavaa.
- Käytä ”raakaa”, luonnononmukaista hunajaa (raw, organic honey) kohtuullisesti tai vältä sitä kokonaan, koska se on 70 %:sta fruktoosia, joka on enemmän kuin HFCS-siirapissa. Kuitenkaan hunajassa oleva fruktoosi ei ole vapaassa muodossaan, joten tämä vähentää haittoja. Mutta jokaisessa teelusikallisessa hunajaa on melkein
- Käytä säännöllisesti steviaa (regular stevia) kohtuullisesti, mutta vältä stevia-pohjaisia makeutusaineita (stevia-based sweeteners) kuten Truvia´a tai PureVia´a, koska ne ovat läpikäyneet useampia prosessointeja.
- Lo Han on toinen erinomainen luonollinen yrttimakeuttaja.
- Liikunta (Exercise) voi olla hyvin tehokas työkalu fruktoosin käytön kontrolloinnissa monin tavoin. Jos aiot käyttää fruktoosia, on PARASTA tehdä se välittömästi ennen TEHOKASTA liikuntaa, sen aikana tai sen jälkeen, koska kehosi pystyy käyttämään sen välittömästi energian lähteenään eikä muunna sitä rasvaksi. Lisäksi liikunta lisää insuliinireseptorien herkkyyttä ja auttaa säätelemään fruktoosin haitallisia vaikutuksia. Lopuksi liikunta vielä auttaa vähentämään ruokahalua ja kontrolloimaan makean nälkää.
Jos sinulla on insuliini-ongelmia, korkeaa verenpainetta, korkea kolesteroli, diabetes tai ylipainoa, suosittelen välttämään kaikkia makeutusaineita, myöskin steviaa, koska kaikki makeutusaineet saattavat vähentää insuliiniherkkyyttä.
- [i] Morell SF and Nagel R. "Agave nectar: Worse than we thought," April 30, 2009. Weston A. Price Foundation (“Agave-nektari: Pahempaa kuin uskoimmekaan”)
- [ii] "US Patent 5846333—Method of producing fructose syrup from agave plants," Patent Storm ( Fruktoosi-siirapin valmistusmetodi agave-kasveista)
- [iii] Carr C. "Agave’s sweet spot," January 31, 2009. Time Magazine (”Agaven makea liisteri”)
- [iv] "Heat forms potentially harmful substance in high-fructose corn syrup, bee study finds" ScienceDaily August 27, 2009 (Kuumentaminen synnyttää mahdollisesti vaarallisia yhdisteitä HFCS_siirapissa, mehiläistutkimus oaoittaa)
- [v] LeBlanc BW, Eggleston G, Sammatarot D, Cornett C, Dufault R, Deeby T, and St. Cyr E. "Formation of hydroxymethylfurfural in domestic high-fructose corn syrup and its toxicity to the honey bee" J. Agric. Food Chem., 2009, 57(16), pp 7369-7376 (Hydroksimetyylifurfuriinin muodostuminen kotitekoisessa HFCS-siirapissa ja sen myrkyllisyys mehiläisille)
Vastaavia linkkejä:
This Common Food Ingredient Is As Addictive as Cocaine? (= Onko tämä yleisesti käytetty ruuan lisäaine yhtä riippuvuutta aiheuttavaa kuin kokaiini?) This Common Food Ingredient Can Really Mess Up Your Metabolism (= Tämä yleisesti käytetty ruuan lisäaine voi todellisuudessa sotkea aineenvaihduntasi) ”keskiviikko 15. joulukuuta 2010
"LEMMIKKIELÄINTEN KIERRÄTYS VALMISRUOKIIN"
Tämä teksti on tästä lähteestä. Ei kannata jättää lukemista väliin!
LEMMIKKIELÄINTEN KIERRÄTYS VALMISRUOKIIN
Eräässä lehdessä oli kirjoitus tällaisen tehtaan toiminnasta:
”Tehtaan lattialla oli tuhansia kuolleita koiria ja kissoja; karjan päitä ja sorkkia; lampaita, sikoja ja hevosia; kokonaisia haisunäätiä; rottia ja pesukarhuja – kaikki odottamassa valmistusta. Tehtaan kuumuudessa kuolleella eläinkasalla tuntui olevan oma elämänsä, miljoonien matojen luikerrellessa ruhojen ympärillä.”
”Tehdas käsittelee mädäntyneet eläinruhot, auton alle jääneet sekä lopetetut koirat ja kissat, joista valmistuu kuivaproteiinivalmistetta myytäväksi lemmikkieläinruoan valmistajille. Eräs pieni tehdas Quebecissä kierrättää n. 10 000kg koiria ja kissoja viikossa….Turkkia ei poisteta ja kuolleet eläimet keitetään kaikki yhdessä, sisäelimineen, luineen ja rasvoineen 115 ?C n. 20 minuuttia.”
”Joka vuosi USA:n 286:ssa ”kierrätystehtaassa” hävitetään hiljaisuudessa n. 12,500,000 tonnia kuolleita eläimiä, rasvaa ja lihajätettä… Baltimore’s Valley Proteinin isossa sammiossa on erilainen sekoitus kuolleiden koirien, kissojen, pesukarhujen, opossumien, kauriiden, kettujen, käärmeiden, sirkusnorsun poikasten ja poliisihevosten ruumiinosia…USA:laiset lemmikkieläinruoan valmistajat, kuten Alpo, Heinz ja Ralston-Purina ostavat täältä eläinproteiinia.”
Lähde: http://www.mad-cow.org/~tom/cats_bse_rend.html
Lemmikkieläinten lopettamiseen käytettävä myrkyllinen aine, sodium pentobarbital, pysyy eläinten keittolämpötilassa (115?C) muuttumattomana, joten sitä on myös valmiissa lemmikkieläinruuissa. Kerta-annospitoisuudet ovat pieniä, mutta vuosien kuluessa niitä kertyy elimistöön suurempia määriä, ja haittavaikutuksena on todettu mm. maksa- ja munuaisvaurioita sekä syöpää.
Lopetus- ja denaturointiaineiden lisäksi ruokiin joudutaan lisäämään erilaisia säilöntä-, väri-, maku- ja muita lisäaineita, joilla on haitallisia sivuvaikutuksia. Yleisesti käytetyt BHA ja BHT aiheuttavat paljon allergisia reaktioita sekä maksa- ja munuaisvaurioita. Erään rasvan stabilointiin käytettävän aineen, Ethoxyquin, epäillään aiheuttavan mm. syöpää. Puolikosteissa kuivamuonissa käytetään usein propylene glycolia, joka tuhoaa punaisia verisoluja.
Myrkyllisten aineiden lista on lähes loputon, joten ei tarvitse ihmetellä lemmikkien runsasta sairastelua. Suomeenkin tuodaan Amerikasta ja Kanadasta monenlaisia lemmikkien valmisruokia. Tuoteselosteita lukemalla on mahdoton selvittää, minkälaisista raaka-aineista ruoka on valmistettu. Kuten Eileen Layne, Kalifornian Eläinlääketieteelliseltä Laitokselta, toteaa: ”Kun luet lemmikkieläinruoan tuoteselostetta ja siinä sanotaan, että sisältää lihaa tai luuateria, se on juuri sitä – keitettyjä tai konvertoituja eläimiä, joista osa on koiria ja kissoja.”
Valmisruokapakkauksissa oleva lause; ”Sisältää EU:n hyväksymiä antioksidantteja.”, tarkoittaa mm. yllämainittuja BHA:ta ja BHT:tä.
Lähteet: http://www.belfield.com/article3.html
http://www.fuzzyfaces.com/lfood2.html
Monilla lemmikkieläinten valmisruokia valmistavilla tehtailla on omat koelaboratoriot, joissa ruokia testataan mm. koirilla ja kissoilla.
Tässä eräs linkki, jossa aiheesta lisää: http://www.kulkukoirat.com/Tiesitko.htm
Lähteistä koonnut Marjo Sukeva
LEMMIKKIELÄINTEN KIERRÄTYS VALMISRUOKIIN
Valmisruokien kyseenalaiset raaka-aineet ovat olleet puheenaiheena Amerikassa ja Kanadassa jo vähintään kymmenen vuotta. Vasta nyt Suomessa on herätty tähän tosiasiaan, että koirien ja kissojen valmisruoat eivät ehkä olekaan se paras tapa ravita lemmikkiään. Koirat ja kissat sairastavat yhä enemmän erilaisia elintasotauteja, ja suurimpana syynä tähän ovat nämä teolliset valmisruoat.
Yleisesti luultu asia on, että valmisruoassa kaikki ravintoaineet olisivat tasapainoisessa suhteessa, jolloin lemmikin omistajan ei tarvitse miettiä ruokintaa sen kummemmin. Eläinlääkäritkin suosittelevat yleensä valmisruokia, jolloin on syntynyt käsitys valmisruokien paremmuudesta. Tämä käsitys on kuitenkin väärä. Paras ja luonnollisin ruokintatapa on raakaravinnolla ruokkiminen.Teollisten ruokien kyseenalaiset raaka-aineet
Teurastamoissa teurastetaan vain terveitä, yhä kävelemään pystyviä eläimiä. Muille eläimille on mm. Amerikassa ja Kanadassa olemassa omat ”kierrätystehtaat”, jonne otetaan kaikenlaisia eläimiä ja eläinperäistä jätettä. Näissä tehtaissa valmistetaan eläinproteiinia, joka myydään edelleen lemmikkieläinruokavalmistajille.Eräässä lehdessä oli kirjoitus tällaisen tehtaan toiminnasta:
”Tehtaan lattialla oli tuhansia kuolleita koiria ja kissoja; karjan päitä ja sorkkia; lampaita, sikoja ja hevosia; kokonaisia haisunäätiä; rottia ja pesukarhuja – kaikki odottamassa valmistusta. Tehtaan kuumuudessa kuolleella eläinkasalla tuntui olevan oma elämänsä, miljoonien matojen luikerrellessa ruhojen ympärillä.”
”Tehdas käsittelee mädäntyneet eläinruhot, auton alle jääneet sekä lopetetut koirat ja kissat, joista valmistuu kuivaproteiinivalmistetta myytäväksi lemmikkieläinruoan valmistajille. Eräs pieni tehdas Quebecissä kierrättää n. 10 000kg koiria ja kissoja viikossa….Turkkia ei poisteta ja kuolleet eläimet keitetään kaikki yhdessä, sisäelimineen, luineen ja rasvoineen 115 ?C n. 20 minuuttia.”
”Joka vuosi USA:n 286:ssa ”kierrätystehtaassa” hävitetään hiljaisuudessa n. 12,500,000 tonnia kuolleita eläimiä, rasvaa ja lihajätettä… Baltimore’s Valley Proteinin isossa sammiossa on erilainen sekoitus kuolleiden koirien, kissojen, pesukarhujen, opossumien, kauriiden, kettujen, käärmeiden, sirkusnorsun poikasten ja poliisihevosten ruumiinosia…USA:laiset lemmikkieläinruoan valmistajat, kuten Alpo, Heinz ja Ralston-Purina ostavat täältä eläinproteiinia.”
Lähde: http://www.mad-cow.org/~tom/cats_bse_rend.html
Raaka-aineiden käsittelyt
Näihin tehtaisiin tuodaan myös teurastamoista jätettä, joka joudutaan viranomaisten määräyksestä denaturoimaan, jottei sitä voida käyttää enää ihmisravinnoksi. Eläinlääkäri Wendell O. Belfieldin mukaan hyväksytyt denaturointiaineet ovat polttoöljy (fuel oil), paloöljy (keronsene), jalostamaton karbolihappo ja sitronella, joista kolme ensimmäistä ovat erittäin myrkyllisiä aineita.Lemmikkieläinten lopettamiseen käytettävä myrkyllinen aine, sodium pentobarbital, pysyy eläinten keittolämpötilassa (115?C) muuttumattomana, joten sitä on myös valmiissa lemmikkieläinruuissa. Kerta-annospitoisuudet ovat pieniä, mutta vuosien kuluessa niitä kertyy elimistöön suurempia määriä, ja haittavaikutuksena on todettu mm. maksa- ja munuaisvaurioita sekä syöpää.
Lopetus- ja denaturointiaineiden lisäksi ruokiin joudutaan lisäämään erilaisia säilöntä-, väri-, maku- ja muita lisäaineita, joilla on haitallisia sivuvaikutuksia. Yleisesti käytetyt BHA ja BHT aiheuttavat paljon allergisia reaktioita sekä maksa- ja munuaisvaurioita. Erään rasvan stabilointiin käytettävän aineen, Ethoxyquin, epäillään aiheuttavan mm. syöpää. Puolikosteissa kuivamuonissa käytetään usein propylene glycolia, joka tuhoaa punaisia verisoluja.
Myrkyllisten aineiden lista on lähes loputon, joten ei tarvitse ihmetellä lemmikkien runsasta sairastelua. Suomeenkin tuodaan Amerikasta ja Kanadasta monenlaisia lemmikkien valmisruokia. Tuoteselosteita lukemalla on mahdoton selvittää, minkälaisista raaka-aineista ruoka on valmistettu. Kuten Eileen Layne, Kalifornian Eläinlääketieteelliseltä Laitokselta, toteaa: ”Kun luet lemmikkieläinruoan tuoteselostetta ja siinä sanotaan, että sisältää lihaa tai luuateria, se on juuri sitä – keitettyjä tai konvertoituja eläimiä, joista osa on koiria ja kissoja.”
Valmisruokapakkauksissa oleva lause; ”Sisältää EU:n hyväksymiä antioksidantteja.”, tarkoittaa mm. yllämainittuja BHA:ta ja BHT:tä.
Lähteet: http://www.belfield.com/article3.html
http://www.fuzzyfaces.com/lfood2.html
Monilla lemmikkieläinten valmisruokia valmistavilla tehtailla on omat koelaboratoriot, joissa ruokia testataan mm. koirilla ja kissoilla.
Tässä eräs linkki, jossa aiheesta lisää: http://www.kulkukoirat.com/Tiesitko.htm
Lähteistä koonnut Marjo Sukeva
Checkidi check out
http://www.fitnessfirst.fi/
En ole perehtynyt sen kummemmin toistaiseksi, mutta valikoima miellyttää kovin. Luomu aito vanilija jauhekin siellä nököttää edullisella hinnalla.
Kunhan saan rahapussukan nyörit auki niin kauppa käy miun postiluukkuun. Ihanaa.
En ole perehtynyt sen kummemmin toistaiseksi, mutta valikoima miellyttää kovin. Luomu aito vanilija jauhekin siellä nököttää edullisella hinnalla.
Kunhan saan rahapussukan nyörit auki niin kauppa käy miun postiluukkuun. Ihanaa.
Makeutusaine Stevia
Taitaa kohta lähteä toinen tilaus Iherbiin kun tuntuu, että pitää saada steviaa kaappiin siinä missä aitoa vanilijajauhettakin.
Tässä Hesarin verkkolehdestä artikkeli tän vuoden alusta.
Tässä lähde seuraavalle stevia tekstille:
Historia? Stevia löydettiin virallisesti vuonna 1903, mutta sen käytön tiedetään alkavan jo muinaisista ajoista lähtien. Se on kotoisin Etelä-Amerikasta, ja Paraguyan alkuasukaskansa Guarani-intiaanit ovatkin käyttäneet sitä vuosisatoja maten (tee) makeuttamiseen sekä erilaisten lääkerohtojen valmistukseen. 1931 sen lehdistä eristettiin yhdisteet, jotka aikaansaavat makeuden. Tämä kiteinen, puhtaan valkoinen jauhe nimettiin steviosideksi, jonka käyttömahdollisuudet vasta japanilaiset tajusivat 70-luvulla.
Stevian käyttö alkoi myöhemmin levitä myös muualle maailmaan; tällä hetkellä sitä kasvatetaan noin 10:ssä maassa, mukaanlukien Saksa, Israel sekä Etelä-Korea. Stevia on kielletty EU:ssa, Yhdysvalloissa, Singaporessa ja Hong Kongissa, toisinsanoen sitä saa myydä vain lisäravinteena. Tästä lisää alempana.
Saako Steviaa vain jauheena? Sitä saa myös nestemäisenä (suurimmat käyttömahdollisuudet), lehtinä (tuoreet, kuivatut, leikatut+siivilöidyt sekä jauhetut), jauhe-uutteena (steviosidet, näissä eri makeusvahvuuksia) ja muissa sekoituksissa (lisätty täyteaineen, kuten laktoosin tai maltodekstriinin sekaan, jotta sitä olisi helpompi käyttää).
Miksi Stevia on oikeasti kiellettyä? Koska raha on se mikä tässä maailmassa määrää. Vielä 80-luvulla Lipton ja Celestial Seasonings käyttivät Steviaa maunantajana, mutta pian FDA alkoi takavarikoida yhtiöiden varastoja rankemmalla kädellä. Entiseltä nimeltään Steviasweet-yhtiö joutui vaihtamaan nimensä Stevita:ksi, koska se sisälsi sanan "sweet", makea. Virallinen syy Stevian kieltämiseen on siis se, että sen turvallisuudesta ei voida olla varmoja, tai että siitä ei ole tehty tarpeeksi tutkimuksia jolla sen voisi osoittaa turvalliseksi. Outoa, sillä siitä on tehty ainakin 500 täysin tieteellistä tutkimusta; joissa kaikissa todettu 100% turvalliseksi.
Kieltämällä Stevian EU:n alueella sekä Yhdysvalloissa, turvataan sokeri-sekä makeutusaineteollisuuden (=aspartaami=Nutrasweet) säilyminen, jonka tuotto liikkuu vuodessa biljoonan paikkeilla. Ja koska Stevia on luonnonkasvi, sitä ei voi patentoida eikä näin ollen kukaan voi rahastaa sillä, toisin kuin aspartaamilla. Turha kuvitella, että joku järjellä ajateltuna täysin turvallinen tuote olisi kielletty/rajoitettu vain sen takia, että varjeltaisiin ihmisten terveyttä.
No voi hyvä päivä! Miksi sitten tupakka on laillista? Tai nimenomaan aspartaami? Eipä tarvita kovin suuria älynlahjoja tässäkään. Yksi plus yksi on rahaa, rahaa ja vielä enemmän rahaa. Juuri nämä suuret yhtiöt määräävät sen, mitä ihmiskunta syö loppujenlopuksi ja mitä kaupan hyllyltä löytyy. Se on karu totuus, ja pikkuisen lankoja yhdistelemällä siitä voi päästä jyvälle jokaikinen, mutta luuletko, että näitä asioita kuulee Maikkarin uutisista? Ettäkö FDA:ta lahjotaan ja painostetaan, jotta rahaa menee sinne minne halutaan? Turha toivo.
Mitä voimme tehdä? Levittää sanaa! Kerro jokaiselle vähänkin kiinnostuneelle Steviasta ja siitä, mitkä ovat oikeat syyt sen (ja monen muun tuotteen) kieltämisen takana. Eihän juuri kukaan voi tietää Steviasta, koska sitä ei saa mainostaa makeutuaineena, mikä on juuri sen pääasiallinen käyttötarkoitus! Kyllä tässä on mielestäni ainekset kunnon älämölön aikaansaamiselle, vai elättelenkö turhia toiveita?
Vielä muutama linkkivinkki, jossa enemmän tietoa, kannattaa lukea: Sweet Nothing, The Truth About sugar, aspartame and Stevia, Stevia Cafe, Stevia.net, Rense.com ja Stevialla leipomiseen vinkkejä antava ja muutenkin tietoa tarjoava Cooking with Stevia.
Googlettamalla löydät ostospaikkoja netistä sekä Suomesta että ulkomailta (esim. iHerb). Toki voi myös ostaa ikioman Stevia-kasvin, Jyväskylästä niitä saa Viherlandiasta.
Lopuksi laitan tähän linkin mistä kannattaa lukea myös kritiikkiä steviasta. Tekstin lisäksi kommenteissa löytyi jotain mielenkiintoista.
Ja tässä on toinen mainio linkki stevian vaikutuksista tutkimuksissa.
Choose it yourself, whatever it is. And if u did wrong way, listen your friends then ok?
Tässä Hesarin verkkolehdestä artikkeli tän vuoden alusta.
Tässä lähde seuraavalle stevia tekstille:
Stevia- kampanja
Haastan kaikki kynnelle kykenevät mukaan Stevia-kampanjaan, joka alkaa tässä ja nyt! Tarkoitus on levittää tietoa Steviasta mahdollisimman monelle, koska mistään median lähteistä ihmiset eivät voi kuulla näitä asioita (lue juttu loppuun niin ymmärrät miksi). Jos siis tunnet jonkun, joka käyttää esimerkiksi aspartaamia, niin valaise häntä sen vakavista vaikutuksista ja kehoita vaihtamaan tähän luonnolliseen makeuttajaan, joka ei vahingoita elimistöä vaan on terveellistä.Historia? Stevia löydettiin virallisesti vuonna 1903, mutta sen käytön tiedetään alkavan jo muinaisista ajoista lähtien. Se on kotoisin Etelä-Amerikasta, ja Paraguyan alkuasukaskansa Guarani-intiaanit ovatkin käyttäneet sitä vuosisatoja maten (tee) makeuttamiseen sekä erilaisten lääkerohtojen valmistukseen. 1931 sen lehdistä eristettiin yhdisteet, jotka aikaansaavat makeuden. Tämä kiteinen, puhtaan valkoinen jauhe nimettiin steviosideksi, jonka käyttömahdollisuudet vasta japanilaiset tajusivat 70-luvulla.Stevian käyttö alkoi myöhemmin levitä myös muualle maailmaan; tällä hetkellä sitä kasvatetaan noin 10:ssä maassa, mukaanlukien Saksa, Israel sekä Etelä-Korea. Stevia on kielletty EU:ssa, Yhdysvalloissa, Singaporessa ja Hong Kongissa, toisinsanoen sitä saa myydä vain lisäravinteena. Tästä lisää alempana.
Stevian ominaisuudet ja hyödyt ovat lukemattomat:
- 250-300 kertaa makeampaa kuin sokeri
- 100% luonnollinen
- ei kaloreita!!!
- tasapainottaa verensokeria= ehdoton valinta etenkin diabeetikoille
- täysin turvallinen käyttää, sillä ei ole mitään haitallisia vaikutuksia
- vähentää makeanhimoa
- ehkäisee kariesta
- on antimikrobinen; vähentää streptococcus-sekä muiden bakteerien kasvua
- lämpövakaa noin 200C asti
Saako Steviaa vain jauheena? Sitä saa myös nestemäisenä (suurimmat käyttömahdollisuudet), lehtinä (tuoreet, kuivatut, leikatut+siivilöidyt sekä jauhetut), jauhe-uutteena (steviosidet, näissä eri makeusvahvuuksia) ja muissa sekoituksissa (lisätty täyteaineen, kuten laktoosin tai maltodekstriinin sekaan, jotta sitä olisi helpompi käyttää).
Kieltämällä Stevian EU:n alueella sekä Yhdysvalloissa, turvataan sokeri-sekä makeutusaineteollisuuden (=aspartaami=Nutrasweet) säilyminen, jonka tuotto liikkuu vuodessa biljoonan paikkeilla. Ja koska Stevia on luonnonkasvi, sitä ei voi patentoida eikä näin ollen kukaan voi rahastaa sillä, toisin kuin aspartaamilla. Turha kuvitella, että joku järjellä ajateltuna täysin turvallinen tuote olisi kielletty/rajoitettu vain sen takia, että varjeltaisiin ihmisten terveyttä.
No voi hyvä päivä! Miksi sitten tupakka on laillista? Tai nimenomaan aspartaami? Eipä tarvita kovin suuria älynlahjoja tässäkään. Yksi plus yksi on rahaa, rahaa ja vielä enemmän rahaa. Juuri nämä suuret yhtiöt määräävät sen, mitä ihmiskunta syö loppujenlopuksi ja mitä kaupan hyllyltä löytyy. Se on karu totuus, ja pikkuisen lankoja yhdistelemällä siitä voi päästä jyvälle jokaikinen, mutta luuletko, että näitä asioita kuulee Maikkarin uutisista? Ettäkö FDA:ta lahjotaan ja painostetaan, jotta rahaa menee sinne minne halutaan? Turha toivo.
Vielä muutama linkkivinkki, jossa enemmän tietoa, kannattaa lukea: Sweet Nothing, The Truth About sugar, aspartame and Stevia, Stevia Cafe, Stevia.net, Rense.com ja Stevialla leipomiseen vinkkejä antava ja muutenkin tietoa tarjoava Cooking with Stevia.
Googlettamalla löydät ostospaikkoja netistä sekä Suomesta että ulkomailta (esim. iHerb). Toki voi myös ostaa ikioman Stevia-kasvin, Jyväskylästä niitä saa Viherlandiasta.
Lopuksi laitan tähän linkin mistä kannattaa lukea myös kritiikkiä steviasta. Tekstin lisäksi kommenteissa löytyi jotain mielenkiintoista.
Ja tässä on toinen mainio linkki stevian vaikutuksista tutkimuksissa.
Choose it yourself, whatever it is. And if u did wrong way, listen your friends then ok?
torstai 9. joulukuuta 2010
Elävä ruoka, raaka ravinto there you come!
Mun mission alkuhetket alkaa olla lähellä.
Tai no tavallaan vanhan maailman loppu nimittäin: TÄDÄÄ raakaa ruokaa! Kyllä juuri se trendikäs raakaruoka mistä kaikki puhuu ja mihin kaikki on ihan pärähtäneitä. Ja se mitä mä olen pitänyt vastenmielisenä ja karttanut kaukaa. Nyt se on tullut mun luokse ihan itse.
Ensin jätin hiilihydraatit pois ruoastani. Tai maksimissaan kerran viikossa olen syönyt jotain mihin on käytetty valkoisia vehnäjauhoja tai ruisjauhoja (mieluiten puhtaana eli luomuna) mutta olen minimoinut lämpöiset ateriat kerran päivään jo jonkin aikaa, eikä niihin ole kuulunut missään määrin esim. riisiä, pastaa tai perunaa.
Olen kouluttanut elimistöäni huomaamaan että se voi sopeutua uusiin asioihin, koska mäkin voin.
Mun elämä on aina mennyt niin, että muutun ihan sekopäiseksi ja kärttyiseksi, jos en saa lämmintä ruokaa säännöllisesti. Nyt monen vuoden aikana hoidetut säännölliset verensokerin top uppaukset, on karaistaneet mun rakasta temppeliä ja vahvistaneet psyykettä.
Joten:
Loppuhuipennus on tullut hiljaa luokseni joten esim. eilen paistoin soijapihvejä itämaalaisittain ihanassa marinaadissa, mutta kaikki muu, eli yli puolet annoksesta oli raakaa.
Nyt se alkaa lähestyä! SE! Että mun temppeli ja elämä on valmis siirtymään raakaruokaan. Tai ennemminkin kokeilemaan mitä sillä on annettavanaan.
En ole jaksanut penkoa varsinaisesti kirjoja aiheesta, en ole vaivautunut lukemaankaan siitä kovin, mutta olen huomaamattani itse siirtynyt siihen koska olen unelmoinut siitä. Ajatus raa'asta ruokavaliosta on kutkutellut mutta en yksinkertaisesti ole jaksanut maksaa sille tietoista huomiota.
Kaikki lähti ensimmäisestä raakasmoothiesta, joka jämähti joka-aamuiseksi aamiaiseksi.
Huomasin että sillä pärjää useita tunteja seuraavaan ruokaan saakka, ja huomasin että se vie murheet pois ja kasvattaa pöpöjen vastustuskykyä, tekee pirteäksi, iloiseksi ja parantaa kaikinpuolin elämänlaatua.
Äsken löysin tämän blogin ja tajusin tämän uusimman siirtymävaiheen WOOOHAAA:
http://www.syomiseniloa.blogspot.com/
Ja tää jäbä aikoo julkasta ruokakirjan jossain välissä. Sivuston reseptit vaikuttaa tosi herkullisilta. Pakko kokeilla.
Hänen sivulta löytyi linkki eräälle sivulle mistä löytyi ylläoleva video. Ei kannata jenkkimeiningin hämätä. Eiköhän asia ole ehtaa asiaa.
Vastaavia tarinoita olen lukenut lukuisia vuoden sisällä Luontais Terveys lehdestä, joka on huippulehti!
Joten kun ensiviikolla kotiudun viikonlopun ystäväreissusta alan tekemään annoksia jotka ovat 100% kypsentämätöntä. Ainiin, en mä juustoja raaski jättää pois, ennenkuin opettelen valmistamaan omaa raakajuustoa mitä olen myös miettinyt muutaman hassun viikon. Ja ainiin... En jätä itse leipomaani ruisleipää pois viikottaisesta maistelusta. Se se on herkullista! Ja terapeuttista luoda.
Aamusmoothien ainekset voi olla ihan sitä tahansa mitä mieleen juolahtaa. Tässä yleisimmät mitä itselläni on käytössä viikottain ja päivittäin (+ erinäisiä jauheita):
-vadelma
-mustaherukka
-puolukka
-punaherukka
-mansikka
-mustikka
-auringonkukasiemenet
-pellavansiemenet/pellavarouhe
-hampunsiemenet
-luomupähkinäsekoitus
-inkivääri
-persilija
-rucolasalaatti
-pinaatti
-lehtisalaatti
-vehnänorasmehu
-inkivääri
-banaani
-omena
-avocado
-kurkku
-porkkana
-ituja
-luomuluonnonjogurtti
-luomutäysmehu
Makuelämyksiä olen löytänyt sekoituksista missä yhdistyy:
-banaani ja puolukka
-porkkana ja pähkinät + mustaviinimarja
-kaikki vihreät
-luonnonjogurtti ja marjat
-avocado + jogurtti + marjat/vihreät
Vinkkejä saa kommentoida!
NAMINAMI
Tai no tavallaan vanhan maailman loppu nimittäin: TÄDÄÄ raakaa ruokaa! Kyllä juuri se trendikäs raakaruoka mistä kaikki puhuu ja mihin kaikki on ihan pärähtäneitä. Ja se mitä mä olen pitänyt vastenmielisenä ja karttanut kaukaa. Nyt se on tullut mun luokse ihan itse.
Ensin jätin hiilihydraatit pois ruoastani. Tai maksimissaan kerran viikossa olen syönyt jotain mihin on käytetty valkoisia vehnäjauhoja tai ruisjauhoja (mieluiten puhtaana eli luomuna) mutta olen minimoinut lämpöiset ateriat kerran päivään jo jonkin aikaa, eikä niihin ole kuulunut missään määrin esim. riisiä, pastaa tai perunaa.
Olen kouluttanut elimistöäni huomaamaan että se voi sopeutua uusiin asioihin, koska mäkin voin.
Mun elämä on aina mennyt niin, että muutun ihan sekopäiseksi ja kärttyiseksi, jos en saa lämmintä ruokaa säännöllisesti. Nyt monen vuoden aikana hoidetut säännölliset verensokerin top uppaukset, on karaistaneet mun rakasta temppeliä ja vahvistaneet psyykettä.
Joten:
Loppuhuipennus on tullut hiljaa luokseni joten esim. eilen paistoin soijapihvejä itämaalaisittain ihanassa marinaadissa, mutta kaikki muu, eli yli puolet annoksesta oli raakaa.
Nyt se alkaa lähestyä! SE! Että mun temppeli ja elämä on valmis siirtymään raakaruokaan. Tai ennemminkin kokeilemaan mitä sillä on annettavanaan.
En ole jaksanut penkoa varsinaisesti kirjoja aiheesta, en ole vaivautunut lukemaankaan siitä kovin, mutta olen huomaamattani itse siirtynyt siihen koska olen unelmoinut siitä. Ajatus raa'asta ruokavaliosta on kutkutellut mutta en yksinkertaisesti ole jaksanut maksaa sille tietoista huomiota.
Kaikki lähti ensimmäisestä raakasmoothiesta, joka jämähti joka-aamuiseksi aamiaiseksi.
Huomasin että sillä pärjää useita tunteja seuraavaan ruokaan saakka, ja huomasin että se vie murheet pois ja kasvattaa pöpöjen vastustuskykyä, tekee pirteäksi, iloiseksi ja parantaa kaikinpuolin elämänlaatua.
Äsken löysin tämän blogin ja tajusin tämän uusimman siirtymävaiheen WOOOHAAA:
http://www.syomiseniloa.blogspot.com/
Ja tää jäbä aikoo julkasta ruokakirjan jossain välissä. Sivuston reseptit vaikuttaa tosi herkullisilta. Pakko kokeilla.
Hänen sivulta löytyi linkki eräälle sivulle mistä löytyi ylläoleva video. Ei kannata jenkkimeiningin hämätä. Eiköhän asia ole ehtaa asiaa.
Vastaavia tarinoita olen lukenut lukuisia vuoden sisällä Luontais Terveys lehdestä, joka on huippulehti!
Joten kun ensiviikolla kotiudun viikonlopun ystäväreissusta alan tekemään annoksia jotka ovat 100% kypsentämätöntä. Ainiin, en mä juustoja raaski jättää pois, ennenkuin opettelen valmistamaan omaa raakajuustoa mitä olen myös miettinyt muutaman hassun viikon. Ja ainiin... En jätä itse leipomaani ruisleipää pois viikottaisesta maistelusta. Se se on herkullista! Ja terapeuttista luoda.
Aamusmoothien ainekset voi olla ihan sitä tahansa mitä mieleen juolahtaa. Tässä yleisimmät mitä itselläni on käytössä viikottain ja päivittäin (+ erinäisiä jauheita):
-vadelma
-mustaherukka
-puolukka
-punaherukka
-mansikka
-mustikka
-auringonkukasiemenet
-pellavansiemenet/pellavarouhe
-hampunsiemenet
-luomupähkinäsekoitus
-inkivääri
-persilija
-rucolasalaatti
-pinaatti
-lehtisalaatti
-vehnänorasmehu
-inkivääri
-banaani
-omena
-avocado
-kurkku
-porkkana
-ituja
-luomuluonnonjogurtti
-luomutäysmehu
Makuelämyksiä olen löytänyt sekoituksista missä yhdistyy:
-banaani ja puolukka
-porkkana ja pähkinät + mustaviinimarja
-kaikki vihreät
-luonnonjogurtti ja marjat
-avocado + jogurtti + marjat/vihreät
Vinkkejä saa kommentoida!
NAMINAMI
perjantai 3. joulukuuta 2010
Davin Wilcock puhuu nyt! Ota mukava asento ja chillaa.
Tällänen tuli sitten eteen eilen ja päätin iltapuhteeksi sen katsoa.
David puhuu tosi maanläheisesti, eikä ole mikään huuhaatyyppi, kun vähän jaksaa perehtyä. Yhdistelee tieteenaloja, henkisyyttä ja tervettä maalaisjärjkeä älyllisesti yksiyhteen. Tottakai pitää olla sellainen sisäsyntyinen viisaus että saa irti tämänkaltaisista asioista, mutta eiköhän sekin meillä kaikilla ole. Tulee enemmän esille pienellä harjoittelulla.
Kieli on Englani, mutta hän puhuu erittäin helpposelkoisesti ja perussanastolla varmasti ymmärtää melkein kaiken. Loppuakohden hän puhuu nopeammin, koska aikataulu kiristää päälle.
Enjoy!
David puhuu tosi maanläheisesti, eikä ole mikään huuhaatyyppi, kun vähän jaksaa perehtyä. Yhdistelee tieteenaloja, henkisyyttä ja tervettä maalaisjärjkeä älyllisesti yksiyhteen. Tottakai pitää olla sellainen sisäsyntyinen viisaus että saa irti tämänkaltaisista asioista, mutta eiköhän sekin meillä kaikilla ole. Tulee enemmän esille pienellä harjoittelulla.
Kieli on Englani, mutta hän puhuu erittäin helpposelkoisesti ja perussanastolla varmasti ymmärtää melkein kaiken. Loppuakohden hän puhuu nopeammin, koska aikataulu kiristää päälle.
Enjoy!
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Astangajooga virkistää ja tasapainottaa
Olen käynyt n. kolme kertaa joogaamassa salilla viikottain. Olisi niin mukava käydä siellä päivittäin. Se on erilaista tunnelmaa täynnä tehdä harjoitusta yhdessä, niinkuin tuosta videostakin voi kukatahansa aistia, minkä liitin alapuolelle.
Liitin siis aloitusmantrojen ja loppumantrojen videot, koska niitä saa kieltämättä harjoitella muutaman kerran ennenkuin luonnistuvat sujuvasti.
Kotona taas olen harjoitellut vahintään jokatoinen päivä ja suosittelen sitä lämpimästi. Kun saamme perustiedot ohjaajalta suoraan niin kotona puolestaan niitä voi käyttää eritavalla omaksi parhaakseen koska kun olet yksin, voit kuunnella kehoasi eri tavalla. Ei herpaannu keskittyminen muista ihmisistä ja tilasta.
Viikottain pitää muistaa pitää yksi 'vapaapäivä' joogaamisesta, mikä hoituukin helposti ainakin täällä meilläpäin jos, käy päivittäin salilla, koska sali on itsessään kiinni yhtenä päivänä viikossa.
En ole löytänyt ihailtavaa rytmiä päivittäiseen harjoitukseen aikataulujen puolesta. Olisi mukava aloittaa päivä joogalla (niinkuin tänään), mutta aamulla ei vielä aina tiedä pääseekö illalla salille.
Iltaisin taas voi olla vähän väsynyt olo jos ryhtyy yhdeksän aikaa tekemään harjoitusta. Toisaalta taas illalla on fyysisesti helpompi tehdä harjoitus koska päivän riennoista keho on jo kierrättänyt verta ja jäsenet ovat taipuistat, kun taas aamuisin joutuu käynnistämään elimistöä ja kehoa eikä asanat ole aina niin mieluisia jos huomaamattaan väkisin taivuttaa kehoa.
Mutta kukaan tuskin voi väittää vastaan miten kauniisti päivä lähtee käyntiin joogaamalla ja tietoisella hengityksellä.
Ostin itselleni luonnonkumisen ekologisen joogamaton. Se tuntuu hyvältä matolta ja kaikkien mainospuheiden mukaan sen kuuluisi olla erittäin pitävä. Itselläni on voimakas verenkierto kämmenissä ja jalkapohjissa harjoituksen aikana (mikä joillekin on pienimuotoinen ongelma), mutta siltikin luonnonkumimatolla tunnen liukumista. En ole vielä päässyt täysin perille mikä tähän auttaisi, kun pelkkä maton vaihto ei tehonnut. Olen kokeillut erityyppisiä pyyhkeitä käsieni alla ja ne toimivat vaihtelevasti. En kuitenkaan vielä ainakaan liputa niiden puolesta.
Luin eilen hiukan hengityksen filosofiaa. Tällä on tiukka yhteys chakroihin ja myös joogaan. Intialaisessa filosofiassa siis ajatellaan että tietoinen ja loppuun saakka suoritettu hengitys tehostaa aivan ilmeisesti hengitysilmassa olevan elinenergian parantavaa ja harmonisoivaa vaikutusta.
Tiedättekö sen tunteen joogasalilla harjoituksen päätyttyä kun kaikki säteilevät hyvää oloa sisäisesti ja ukoisesti. Tämä filosofia taitaa toteutua siellä parhaiten, koska me hengitämme sisään sitä, mitä toiset hengittävät ulos ja toisinpäin. Me hengitämme muiden tietoista hengittämäänsä ilmaa ja annamme muille meidän tietoisesti hengitettyä ilmaa.
Hyvin yksinkertaista.
On kehitetty paljon kaikenlaisia hienovivahteisia ja erikoisia hengitystekniikoita joita arvostetaan suuresti lähes kaikissa terveystietoisissa ja henkisissä koulukunnissa.
Kun yhdistämme määrätietoisesti tietoisuuden ja hengityksen, voimme saada syntymään valtavan määrän positiivista energiaa. Ja myös chakroihin vaikuttamisella hengityksen avulla on olemassa pitkät perinteet.
Tänään aamuharjoituksessani sovelsin eilistä chakrahengitystä koko ajan ja olin entistä tietoisemmin läsnä harjoituksessani. Ensimmäsitä kertaa ajatukseni eivät harhailleet niin paljon kuin aiemmin.
Varsinaisessa chakrahengityksessä joko seisot, istut lootusasennossa, puoliloouksessa tai risti-istunnassa, tai sitten makaat mukavan jämäkällä alustalla suorana. Kaikissa asennoissa ryhti ja suoruus on tärkeää että energia virtaa vapaasti.
Sitten aloitat hengittämään tietoisesti ja syvään ensimmäisen juurichakrasi lävitse. Hengittelet ikääkuin chakran (eli energiakeskuksen) kautta n. 3-4 minuuttia tai senverran kun hyvältä tuntuu. Senjälkeen siirryt shakraalichakraan ja teet saman. Käyt näin läpi kaikki seitsemän päächakraasi. (Teen myöhmmin kirjotuksen chakroista ja niiden sijainneista, löydät ne myös helposti netistä.)
Tärkeintä on että olet läsnä ja tilanteen tasalla jokaisen läpihengityksen ajan ja pysyt kyseisessä chakrassa koko olemuksellasi.
Aamun joogaharjoituksessa tehdessäni asanoita ja keskittyessäni hengitykseen, hengittelin lävitse chakrojeni vuoronperään. Se sai minut keskittymään 100% hengitykseen. Unohdin totaalisesti kaiken muun.
Chakrahengitystä suositellaankin ihmisille, jotka tuntevat itsensä uupuneiksi, masentuneiksi tai tyhjiksi, koska terapia on tehokas ja saa ihmiset tuntemaan harjoituksen jälkeen itsensä valoisiksi, ns. uudeksi ihmiseksi. Chakrahengityksen avulla lataamme energiajärjestelmäämme ikäänkuin uudelleen ravitsevilla voimilla.
Liitin siis aloitusmantrojen ja loppumantrojen videot, koska niitä saa kieltämättä harjoitella muutaman kerran ennenkuin luonnistuvat sujuvasti.
Kotona taas olen harjoitellut vahintään jokatoinen päivä ja suosittelen sitä lämpimästi. Kun saamme perustiedot ohjaajalta suoraan niin kotona puolestaan niitä voi käyttää eritavalla omaksi parhaakseen koska kun olet yksin, voit kuunnella kehoasi eri tavalla. Ei herpaannu keskittyminen muista ihmisistä ja tilasta.
Viikottain pitää muistaa pitää yksi 'vapaapäivä' joogaamisesta, mikä hoituukin helposti ainakin täällä meilläpäin jos, käy päivittäin salilla, koska sali on itsessään kiinni yhtenä päivänä viikossa.
En ole löytänyt ihailtavaa rytmiä päivittäiseen harjoitukseen aikataulujen puolesta. Olisi mukava aloittaa päivä joogalla (niinkuin tänään), mutta aamulla ei vielä aina tiedä pääseekö illalla salille.
Iltaisin taas voi olla vähän väsynyt olo jos ryhtyy yhdeksän aikaa tekemään harjoitusta. Toisaalta taas illalla on fyysisesti helpompi tehdä harjoitus koska päivän riennoista keho on jo kierrättänyt verta ja jäsenet ovat taipuistat, kun taas aamuisin joutuu käynnistämään elimistöä ja kehoa eikä asanat ole aina niin mieluisia jos huomaamattaan väkisin taivuttaa kehoa.
Mutta kukaan tuskin voi väittää vastaan miten kauniisti päivä lähtee käyntiin joogaamalla ja tietoisella hengityksellä.
Ostin itselleni luonnonkumisen ekologisen joogamaton. Se tuntuu hyvältä matolta ja kaikkien mainospuheiden mukaan sen kuuluisi olla erittäin pitävä. Itselläni on voimakas verenkierto kämmenissä ja jalkapohjissa harjoituksen aikana (mikä joillekin on pienimuotoinen ongelma), mutta siltikin luonnonkumimatolla tunnen liukumista. En ole vielä päässyt täysin perille mikä tähän auttaisi, kun pelkkä maton vaihto ei tehonnut. Olen kokeillut erityyppisiä pyyhkeitä käsieni alla ja ne toimivat vaihtelevasti. En kuitenkaan vielä ainakaan liputa niiden puolesta.
Luin eilen hiukan hengityksen filosofiaa. Tällä on tiukka yhteys chakroihin ja myös joogaan. Intialaisessa filosofiassa siis ajatellaan että tietoinen ja loppuun saakka suoritettu hengitys tehostaa aivan ilmeisesti hengitysilmassa olevan elinenergian parantavaa ja harmonisoivaa vaikutusta.
Tiedättekö sen tunteen joogasalilla harjoituksen päätyttyä kun kaikki säteilevät hyvää oloa sisäisesti ja ukoisesti. Tämä filosofia taitaa toteutua siellä parhaiten, koska me hengitämme sisään sitä, mitä toiset hengittävät ulos ja toisinpäin. Me hengitämme muiden tietoista hengittämäänsä ilmaa ja annamme muille meidän tietoisesti hengitettyä ilmaa.
Hyvin yksinkertaista.
On kehitetty paljon kaikenlaisia hienovivahteisia ja erikoisia hengitystekniikoita joita arvostetaan suuresti lähes kaikissa terveystietoisissa ja henkisissä koulukunnissa.
Kun yhdistämme määrätietoisesti tietoisuuden ja hengityksen, voimme saada syntymään valtavan määrän positiivista energiaa. Ja myös chakroihin vaikuttamisella hengityksen avulla on olemassa pitkät perinteet.
Tänään aamuharjoituksessani sovelsin eilistä chakrahengitystä koko ajan ja olin entistä tietoisemmin läsnä harjoituksessani. Ensimmäsitä kertaa ajatukseni eivät harhailleet niin paljon kuin aiemmin.
Varsinaisessa chakrahengityksessä joko seisot, istut lootusasennossa, puoliloouksessa tai risti-istunnassa, tai sitten makaat mukavan jämäkällä alustalla suorana. Kaikissa asennoissa ryhti ja suoruus on tärkeää että energia virtaa vapaasti.
Sitten aloitat hengittämään tietoisesti ja syvään ensimmäisen juurichakrasi lävitse. Hengittelet ikääkuin chakran (eli energiakeskuksen) kautta n. 3-4 minuuttia tai senverran kun hyvältä tuntuu. Senjälkeen siirryt shakraalichakraan ja teet saman. Käyt näin läpi kaikki seitsemän päächakraasi. (Teen myöhmmin kirjotuksen chakroista ja niiden sijainneista, löydät ne myös helposti netistä.)
Tärkeintä on että olet läsnä ja tilanteen tasalla jokaisen läpihengityksen ajan ja pysyt kyseisessä chakrassa koko olemuksellasi.
Aamun joogaharjoituksessa tehdessäni asanoita ja keskittyessäni hengitykseen, hengittelin lävitse chakrojeni vuoronperään. Se sai minut keskittymään 100% hengitykseen. Unohdin totaalisesti kaiken muun.
Chakrahengitystä suositellaankin ihmisille, jotka tuntevat itsensä uupuneiksi, masentuneiksi tai tyhjiksi, koska terapia on tehokas ja saa ihmiset tuntemaan harjoituksen jälkeen itsensä valoisiksi, ns. uudeksi ihmiseksi. Chakrahengityksen avulla lataamme energiajärjestelmäämme ikäänkuin uudelleen ravitsevilla voimilla.
Molkosan, vatsan tasapainottaja
Vuosi sitten joulun jälkeen kokeilin epäonnistuneesti paastoa ensimmäisen kerran elämässäni. Olin haaveillut siitä iät ja ajat. Jonain päivänä yritän sitä uudelleen, mutta en vielä koska henkilökohtainen ruokaremonttini on vasta niin alkutekijöissä.
Paastopaketissani minkä ostin ensikertalaisena, oli mukana Molkosan pullo. Se on lojunut pöydälläni muiden rohtojen seassa ja sitä on runsaasti vielä jäljelläkin. Olen koko syksyn ajan viikottain raikastanut sillä vesilasillisiani ja nyt ajattelin esitellä tämän tuotteen teillekin.
A.Vogelin sivuilla Molkosan esittely
Ja tässä toiselta sivulta kopioitu esittely:
Molkosan hellii vatsaa ja hoikistaa linjat
Vastauksia lienee melkein yhtä monta kuin on vastaajiakin, mutta useimmat sanovat Molkosanin antavan vatsalle hyvän olon. He eivät voi kuvitellakaan aloittavansa päivää ilman ruokalusikallista Molkosania sekoitettuna lasilliseen vettä. Moni pitää linjansa kurissa Molkosanilla. Päivän aikana saattaa kulua kannullinenkin Molkosan-vettä. Aineenvaihdunta pysyy kunnossa, suoli toimii eikä turhia nesteitä kerry. Ihokin näyttää hehkeältä.
Oma lukunsa ovat ne, jotka hoitavat pienet mutta kiusalliset iho-ongelmat Molkosanin avulla. Maitohappoisena se desinfioi tehokkaasti sienten tai finnien kiusaaman ihon. Voimakkaasta hikoilusta kärsivät turvautuvat siihen hajuhaittojen estämiseksi, ja kutiava ihottuma voi rauhoittua, kun ihoa pyyhkäistään Molkosaniin kostutetulla vanulla.
Molkosan on myös mainio apu keittiössä etikan korvaajana.
Mikä Molkosanissa tehoaa?
Molkosanin tehoaineita ovat luonnollinen, oikealle kääntyvä L+ -maitohappo sekä maidon arvokkaat kivennäisaineet kuten kalsium, kalium ja magnesium. Lisäksi siinä on B1-, B2-, B6 - ja B12 -vitamiineja sekä B-ryhmään kuuluvia nikotiini-, pantoteeni- ja foolihappoja. Molkosanissa on A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia ja C-vitamiinia. Tehoaineista vähäisimpiä eivät ole ne hyväätekevät aineet, joita luonnontilaisten alppiniittyjen yrtit sisältävät ja joita lehmät syövät niityillä laiduntaessaan.
Molkosanissa ei sen sijaan ole maidon rasvaa, ja valkuaistakin siinä on alle prosentin verran. Useimmat laktoosi-intolerantit voivat käyttää Molkosania, sillä lasillisessa juomaa on laktoosia vain noin 0,4 grammaa, joten sen ei pitäisi aiheuttaa oireita kuin aivan herkimmille. Lisäksi Molkosanin maitohapot edistävät laktaasientsyymin toimintaa, minkä vuoksi oireet saattavat jopa lievittyä.
Maitohappokäymisessä syntyvä L+ -maitohappo auttaa ylläpitämään tervettä suolibakteerikantaa. Peräti 80 prosenttia Molkosanin sisältämistä hapoista on L+ -maitohappoa.
Molkosanissa on myös orotiinihappoa (n. 1,6%), jota tarvitaan elintärkeiden DNA- ja RNA-komponenttien muodostumisessa solun ytimessä. Orotiinihappo pyrkii muodostamaan kivennäisaineiden kanssa yhdisteitä, orotaatteja, jotka huolehtivat orotiinihapon ja kivennäisaineiden lähes täydellisestä pääsystä niille alueille elimistössä, joilla niitä tarvitaan.
Tehoaineidensa ansiosta Molkosan vaikuttaa monin tavoin edullisesti vatsan toimintaan. Se rauhoittaa ja hoitaa vatsaa, tehostaa ruoansulatusta ja aineenvaihduntaa. Se auttaa terveen bakteerikannan muodostumista suolessa. Se toimii puskuroivana suojakalvona vatsalaukun sisäpinnalla ja helpottaa siten närästystä ja vatsan polttelua. Molkosan on lisäksi ravinteikas, mutta vähäkalorinen dieetti- ja terveysjuoma.
Koska Molkosan on hapanta, hampaiden harjaamista heti sen nauttimisen jälkeen on vältettävä. Juomaa nautittaessa pitkin päivää happamuutta on hyvä neutraloida esimerkiksi ksylitolipurukumilla tai pureskelemalla juustosiivua.
Miten Molkosan syntyi
Jo ammoisista ajoista lähtien Keski-Euroopan vuoristolaiset ovat käyttäneet juustonvalmistuksessa ylijäänyttä heraa terveysjuomana. Se oli entisinä aikoina etenkin ylhäisön suosiossa, joka hoiteli heraparantoloissa ylenmääräisen syömisen ja juomisen aiheuttamia vaivoja kuten kihtiä, lihavuutta ja ummetusta.
Sveitsiläiselle Alfred Vogelille perinne oli tuttu. Hän toivoi mahdollisimman monen hyötyvän heran terveysvaikutuksista ja kehitti siitä oman terveysjuomansa, Molkosanin. Luonnollisen maitohappokäymisen avulla hän sai muutoin herkästi pilaantuvan tuoreen heran säilymään, ja kun hän vielä kehitti erikoismenetelmän heran tiivistämiseksi, Molkosanin voittokulku maailmalla saattoi alkaa. ER
Lähde: http://www.terveydenhoitouutiset.fi/thu1099/4.htm
Paastopaketissani minkä ostin ensikertalaisena, oli mukana Molkosan pullo. Se on lojunut pöydälläni muiden rohtojen seassa ja sitä on runsaasti vielä jäljelläkin. Olen koko syksyn ajan viikottain raikastanut sillä vesilasillisiani ja nyt ajattelin esitellä tämän tuotteen teillekin.
A.Vogelin sivuilla Molkosan esittely
Ja tässä toiselta sivulta kopioitu esittely:
Molkosan hellii vatsaa ja hoikistaa linjat
| Luomumaidon herasta hapatettu ja tiivistetty Molkosan on varsinainen joka kodin yleisrohto, jota ilman — sen käytön kerran opittuaan — on vaikea tulla toimeen. Maullaan Molkosan ei välttämättä ainakaan aluksi houkuttele. Missä siis piilee Molkosanin salaisuus? |  |
Vastauksia lienee melkein yhtä monta kuin on vastaajiakin, mutta useimmat sanovat Molkosanin antavan vatsalle hyvän olon. He eivät voi kuvitellakaan aloittavansa päivää ilman ruokalusikallista Molkosania sekoitettuna lasilliseen vettä. Moni pitää linjansa kurissa Molkosanilla. Päivän aikana saattaa kulua kannullinenkin Molkosan-vettä. Aineenvaihdunta pysyy kunnossa, suoli toimii eikä turhia nesteitä kerry. Ihokin näyttää hehkeältä.
Oma lukunsa ovat ne, jotka hoitavat pienet mutta kiusalliset iho-ongelmat Molkosanin avulla. Maitohappoisena se desinfioi tehokkaasti sienten tai finnien kiusaaman ihon. Voimakkaasta hikoilusta kärsivät turvautuvat siihen hajuhaittojen estämiseksi, ja kutiava ihottuma voi rauhoittua, kun ihoa pyyhkäistään Molkosaniin kostutetulla vanulla.
Molkosan on myös mainio apu keittiössä etikan korvaajana.
Mikä Molkosanissa tehoaa?
Molkosanin tehoaineita ovat luonnollinen, oikealle kääntyvä L+ -maitohappo sekä maidon arvokkaat kivennäisaineet kuten kalsium, kalium ja magnesium. Lisäksi siinä on B1-, B2-, B6 - ja B12 -vitamiineja sekä B-ryhmään kuuluvia nikotiini-, pantoteeni- ja foolihappoja. Molkosanissa on A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia ja C-vitamiinia. Tehoaineista vähäisimpiä eivät ole ne hyväätekevät aineet, joita luonnontilaisten alppiniittyjen yrtit sisältävät ja joita lehmät syövät niityillä laiduntaessaan.
Molkosanissa ei sen sijaan ole maidon rasvaa, ja valkuaistakin siinä on alle prosentin verran. Useimmat laktoosi-intolerantit voivat käyttää Molkosania, sillä lasillisessa juomaa on laktoosia vain noin 0,4 grammaa, joten sen ei pitäisi aiheuttaa oireita kuin aivan herkimmille. Lisäksi Molkosanin maitohapot edistävät laktaasientsyymin toimintaa, minkä vuoksi oireet saattavat jopa lievittyä.
Maitohappokäymisessä syntyvä L+ -maitohappo auttaa ylläpitämään tervettä suolibakteerikantaa. Peräti 80 prosenttia Molkosanin sisältämistä hapoista on L+ -maitohappoa.
Molkosanissa on myös orotiinihappoa (n. 1,6%), jota tarvitaan elintärkeiden DNA- ja RNA-komponenttien muodostumisessa solun ytimessä. Orotiinihappo pyrkii muodostamaan kivennäisaineiden kanssa yhdisteitä, orotaatteja, jotka huolehtivat orotiinihapon ja kivennäisaineiden lähes täydellisestä pääsystä niille alueille elimistössä, joilla niitä tarvitaan.
Tehoaineidensa ansiosta Molkosan vaikuttaa monin tavoin edullisesti vatsan toimintaan. Se rauhoittaa ja hoitaa vatsaa, tehostaa ruoansulatusta ja aineenvaihduntaa. Se auttaa terveen bakteerikannan muodostumista suolessa. Se toimii puskuroivana suojakalvona vatsalaukun sisäpinnalla ja helpottaa siten närästystä ja vatsan polttelua. Molkosan on lisäksi ravinteikas, mutta vähäkalorinen dieetti- ja terveysjuoma.
Koska Molkosan on hapanta, hampaiden harjaamista heti sen nauttimisen jälkeen on vältettävä. Juomaa nautittaessa pitkin päivää happamuutta on hyvä neutraloida esimerkiksi ksylitolipurukumilla tai pureskelemalla juustosiivua.
Miten Molkosan syntyi
Jo ammoisista ajoista lähtien Keski-Euroopan vuoristolaiset ovat käyttäneet juustonvalmistuksessa ylijäänyttä heraa terveysjuomana. Se oli entisinä aikoina etenkin ylhäisön suosiossa, joka hoiteli heraparantoloissa ylenmääräisen syömisen ja juomisen aiheuttamia vaivoja kuten kihtiä, lihavuutta ja ummetusta.
Sveitsiläiselle Alfred Vogelille perinne oli tuttu. Hän toivoi mahdollisimman monen hyötyvän heran terveysvaikutuksista ja kehitti siitä oman terveysjuomansa, Molkosanin. Luonnollisen maitohappokäymisen avulla hän sai muutoin herkästi pilaantuvan tuoreen heran säilymään, ja kun hän vielä kehitti erikoismenetelmän heran tiivistämiseksi, Molkosanin voittokulku maailmalla saattoi alkaa. ER
Lähde: http://www.terveydenhoitouutiset.fi/thu1099/4.htm
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)